Joulua pitäisi kerätä pois. Mietin, että löydänkö edes kaikkia koristeita, sillä enemmän ku kerran on käyny niin, että monen kuukauden päästä silmiin osuu joku yksittäinen koriste jossain. Vaikka ei se haittaa, en saa sanktioita unohduksista. Ei vain kauheasti huvittaisi ryhtyä siihen puuhaan. Toisaalta haluisin jo kevään enemmän esille, jouluverhot pois, kevätliinat pöydille ja kukkia maljakoihin.
Sähkön hinta on nyt niin järjetön, ainakin meillä pörssisähköttelijöillä, että pyykit on pesemättä monelta viikolta ja tiskipöytäkin hukkuu astioihin, kun kone on ladattu jo ajat sitte täyteen. Pitäis ehkä tiskata käsin. Saunaan ei voi kuvitellakaan menevänsä ja uuniruokia tehdään harvakseen; ehkä pari kertaa kuussa.
Takkatulia poltetaan paljon ja takka me ollaanki valjastettu kypsennyspaikaksi. Käärin paistin leivinpaperiin, pistän kinkkumittarin kylkeen ja koko komeus uunivuokaan. Päälle ehkä palanen folioo katoksi. Vuoka jalallisen ritilän päälle hiillustalle ja annetaan olla paistin koosta riippuen vaikka yön ylitte. (Pitää muistaa sulkee pellit, mutta ei liian aikasin, ettei tuu häkää!) Kyllä tulee mehevää lihaa ja just niin kypsää ku haluaa. Aika usein me paistetaan lihasta nyhtökypsää.
Pengoin äsken vähän pakastinta ja onhan sielä vuosikertaruokaa… voi jestas! Yks päivä löysin kananreisipaketin vuodelta 2011 (maistui vähän kuivalta - mitä ihmettä!) ja nyt otin sulamaan härän ulkofilettä vuodelta 2014. Sen vanhempaa ei taida olla enää. Oon aika huono pitämään pakastinruokia kierrossa näköjään, mutta nyt kyllä pitää syödä kaikki vanhat lihat pois! Hirvipaisteja vuodelta 2018 on vielä muutama. Eihän ne ole vielä kymmenvuotiaitakaan! Nam nam vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti