Meidän talo on ollut joskus Elli-rouvankin talo. Minulla on välillä hiukan sellainen tunne, että Elli-rouva käyskentelee täällä edelleen. Ja nyt kun tiedän hänen nimensä, voin myös puhutella juuri häntä. Hauska ajatella, että Elli on katsellut samoista ikkunoista, kiivennyt samoja portaita, ehkä istuttanut jotakin puutarhaankin kauan ennen meitä. Hän on myös käyttänyt ihastuttavaa palvelijankelloa, kutsuakseen keittiöapulaisen luokseen, jota mekin joskus leikillämme käytämme. Se kellohan meidät sai ostamaan tämän talonkin!
Nyt tapahtui niin, että naapurimme, jonka kanssa olen jutellut vain kerran tämän 14 vuoden täällä asumisemme aikana, tuli aidan viereen juttelemaan ja kutsui sitten käymään. Miksikäs ei, tuumin, ja kipaisin hänen luokseen saman tien. Hän kertoi talomme historiasta ja erityisesti Elli-rouvasta. Naapurilla oli paljon Elli-rouvalle kuuluneita kirjoja ja huonekaluja, koska hänen edesmennyt miehensä oli sukua Ellille. Todella mielenkiintoista! Haluaisin nähdä vanhoja valokuvia tältä alueelta ja erityisesti tämän talon vanhoista asukkaista. Niitä en vielä nähnyt, mutta sen sijaan sain erään pienen kauniin aarteen, joka on kuulunut Ellille jo 1930-luvulla. Naapurini sanoi, että se oikeastaan kuuluisi tähän taloon, että hän haluaisi, että se palaisi kotiin. Luulen, että Ellikin piti ajatuksesta. Olin hyvin otettu ja toin kirjan tänne hellin käsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti