Lapsuudenkodin yläkerran portaikko oli ahdistavan tumma, oliivinvihreän ja jonkun omituisen sinapinkeltaisen välimuoto. Synkkä, pimeä, ankea ja jo ainakin 50 vuotta sellaisena ollut. Viime kesänä ryhdyin toimeen ja maalasin katon valkoiseksi. Se piristi aivan uskomattomasti! Tuli valoa ja tilaa. Mutta koska suunnitelmissa on vaihtaa koko portaikon värimaailma, oli työ vasta alussa. Tällä viikolla ryhdyin maalaamaan oikeaa seinää. Ensin maalipesu, sitten kolme kerrosta pohjamaalia ja lopuksi Tikkurilan Laventeli-sävyä puolihimmeänä kaksi kerrosta. Tulos on jo tässä vaiheessa raikas, puhdas, pirteä, valoisa ja suloinen!
Amatöörin sutimaksi tuosta tuli mielestäni ihan kelvollinen. Ensin meinasin, että en kyllä jaksa irroittaa kaidetta, mutta koska maaliin tuli typerä ja häiritsevä sauma kaiteen taakse, päätin ruuvata kaiteen irti. No, tokihan se oli torkseilla pultattu huolella kiinni - ja meiltähän löytyy vaan isoisän aikaisia työkaluja. Lopulta tympäännyin siihen saumaan ja tepastelin rautakauppaan hakemaan apuvälineitä. Ostin räikkävääntimen, eikä mokoma hökötys olisi pari päivää sitten vielä sanonut mulle yhtikäs mitään. Mutta nytpä osaan käyttää sitä ja ruuvasin kaiteen pois paikoiltaan alta aikayksikön! Tulipa kaikkivoipa tunne! Ja projekti jatkuu ensi kerralla.
1 kommentti:
Kyllä näyttää niin hienolta! Portaikko on valoisa ja sievän värinen <3
Lähetä kommentti