.

.

3.7.2024

Kelan tasa-arvoa?

 

Kelako toimissaan tasa-arvoinen? Niin minäkin luulin aina eiliseen asti! Mutta katin kontit, niin se ei ole. Otetaan vaikka kaksi samanlaista Suomen kansalaista, vaikkapa jotkut identtiset kaksoset, joilla molemmilla on sama asuinpaikka, sama koulutus, sama työpaikka ja samat harrastukset ja elämäntavat. Sitten toinen sairastuu vaikkapa nyt pitkäaikaiseen sairauteen kuten esim syöpään ja jää siitä saikulle 21.6. Ja kappas vaan toinenkin on sairastunut samoihin aikoihin samaan vakavaan sairauteen ja jää saikulle 18.7. Pahoiteltava tilanne, mutta kohteleeko kela heitä täysin samalla tavalla, tasa-arvoisesti? Eipä kohtele, ei! Tämä ei ole mikään kompakysymys vaan raadollista todellisuutta, matikkaa ja pykäliä. Ja nyt kuulette mikä tässä mättää, mikä näissä kahden henkilön tarinoissa saa kelan toimimaan kuin eloton robotti, jonka pykälät johtaa kaksi samanlaista Suomen kansalaista erilaisiin tilanteisiin! (Esimerkkipäivät revin hatusta, en laskenut kalenterin kanssa, että mihin kohtaan 300 arkipäivää täyttyy, mutta vertasin näitä kyllä omaan saikkuuni.)

Minä nimittäin ryhdyin tarkastelemaan eilen omakelan sivuja, koska kesäkuun saikkupäiväraha jumittaa jossain. Siellä ollut teksti painui tajuntaan vasta nyt, vaikka varmaan se on ollut siellä koko ajan, mutta kuka sitä jargonia ikinä jaksaa natustella sanasta sanaan. No en ainakaan minä, mutta tämä juttu ei johdu siitä, että olisin lukenut huolimattomasti niitä jaarituksia. Se teksti kuuluu näin: ”Sairausapäivärahan enimmäisaika täyttyy sen kuukauden lopussa, jota seuraavan kuukauden aikana päivärahapäivien määrä nousisi 300 arkipäivään.” Niin. Eli se paljonko saat saikkupäivärahaa, riippuu tasan siitä, milloin olet jäänyt saikulle! Eikö ole kummallista? Soitin kelaan eilen ja kyselin, että onko mun asiassa nyt joku ongelma (onneksi vain jonoa ja kiirusta) ja samalla sain virkailijalta vahvistuksen, että näin se saikkupäivärahan loppuminen juuri menee. Että jos mun saikkupäivärahan viimeinen päivä (jollon se 300 päivää täyttyy) on vaikka 1.7. Niin menetän vain yhden päivän rahat, koska he maksaa mulle pykälän mukaan 30.6. saakka, eikä yhtään enempää. Mutta jos mun saikkupäivärahan viimenen päivä oliskin vaikka 30.7. niin mulle maksettais pykälän mukaan 30.6. saakka, jollon multa jäis 30:n päivän raha saamatta. Miettikää!

Ja tätä saa todellakin jakaa!


10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan käsittämätöntä. Miten tuollainen sääntö/päätös on joskus tehty? Lapsilisäkin maksetaan sen kuukauden loppuun jona lapsi täyttää 17 vuotta. Yritähän jaksaa sääntöviidakon kanssa! Sari

Mannaryyni kirjoitti...

No onhan nyt taas 🙄 Kukahan tämän on viisaassa päässään keksinyt - ja onkohan siitä kovinkin ylpeä?

Thilda kirjoitti...

Sari; Eikö?! 🤨 Käsittämätöntä!! En tajua mikä pointti tuossa pykälässä on! Sitä paitsi MIKS ne toitottaa joka paikas, että maksetaan 300 (arki)päivää, kun ei käytännös kukaan saa sitä täyttä 300 päivää?? Ihan taas kuuluu korvissa Kelan ilkeä ”Saat tän tuen, ei ku HÄHÄÄ etpäs saakaan!” 🙄 Mua huvita taas oikee mikää…

Thilda kirjoitti...

Mannaryyni; Nii-i! Ois kyl mielenkiintosta tietää! Todella! 🫨

Anonyymi kirjoitti...

Kelan touhut on perseestä! Mieheni sairastui vakavasti vuoden alussa, oli mm teholla letkuissa pari viikkoa. Lääkäri kirjoitti sairaslomaa toukokuun loppuun. Kelan mielipide oli, että mies on työkuntoinen huhtikuun alussa, jolloin katkaisivat sairas päivärahan maksamisen.
Toinen esimerkki: lapsemme sai autismidiagnoosin ja hänelle suositeltiin puheterapiaa. Sitä saadakseen piti ensin olla myönnetty korotettu vsmmaistuki. Laitoin hakemukset molemmista ja päätökset tulivat samana päivänä.
Vammaistuki myönnettiin, koska lapsi on vammainen, puheterapiaa evättiin, koska lapsi ei ole vammainen. Wtf????
Tein toki valituksen, joka meni läpi. Vuosi siihen tuhraantui. T.Selja

Thilda kirjoitti...

Selja; 😳 Whaat?? Ihan järkkyä paskaa!! Ja etenkin, kun sairaana tai sairaan läheisenä pitäis vielä jaksaa tällästen kanssa painia! Miten monet kerrat oon purskahtanu itkuun elämäni aikana sen lafkan takia! Mä ymmärrän sen, että pitää olla säädökset ja tiukat rajat, mutta kun noissa ei ole mitään MIELTÄ saatana! 🤬

Tsemppiä! Kiitos kun kommentoit!!

Heli kirjoitti...

Kelan (kuten suunnilleen kaikkien muidenkin ihmisten arkea tukevien instanssien) toiminta on niin hanurista!!

Mun poika erosi avokistaan ja muuttivat erilleen, pojan luokse kirjoille muutti myös yhteinen lapsensa. Poikani tarvitsi toimeentulotukea, koska työtä ei oikein ollut. Kela on nyt jo kahteen kertaan evännyt tuen, koska silloin, kun asuivat avokkinsa kanssa yhdessä, oli tämä avokki laittanut pojan tilille rahaa, että sieltä pojan tililtä maksetaan heidän yhteinen vuokra. Kela tulkitsi tästä, että kyseessä on joka kuukausittainen tulo!!! Ja poika siis haki tukea ajalle, jolloin asuivat jo ihan virallisesti erillään... Poika joutui sitten vielä käsileikkaukseen ja sai siitä pitkän sairasloman. Sairaspäivärahankin kanssa kesti ja kesti (ja siis noissa Kelan päätöksissäkin kesti pari kuukautta...). Tulot ovat siis sellaiset, että eläminen on lähes mahdotonta... Töitä ei tuolla kädellänsä toistaiseksi pysty tekemään, ja sairasloma päättyy ihan pian, ja sittenhän alkaa välittömästi työnhakuvelvoite taas... Jotenkaan ei ole mitään järkeä koko hommassa.

Kyllä ei voi siis kuin ihmetellä, miten noita päätöksiä oikein Kelassa tehdään. Onkohan tarkoitus, että lopulta vähävaraiset vain kuolee pois, kun ei ole rahaa maksaa vuokria saatikka ostaa ruokaa enää, kun rahaa ei saa mistään...? Mutta ehkä tarvitsevat uusia torkkupeittoja tai lisää avustajia siellä eduskunnassa, ja jostainhan ne rahat on varmaan sitten revittävä. Huokaus.

Thilda kirjoitti...

Heli; Puhut niin asiaa! Hirveän surullisia tarinoita on pilvin pimein Kelan (ja muidenkin instanssien) toiminnasta! Se vaikuttaa kasvottomalta isolta möykyltä, tunteettomalta robotilta, joka kylvää tuhoa ympärilleen. Juuri tuo, että käsitetään (tahallaan?) väärin ihmisten tilanteet, jotta voidaan sitten evätä hänelle kuuluva tuki!

Jos poikasi saikkupäiväraha on loppumassa, niin sitten haetaan kuntoutustukea kelasta! Se kannattaa hakea jo hyvissä ajoin, sillä päätökset kestää (kuten tiedätttekin), taikka jos on ollut työ ennen saikkua, niin sitten eläkevakuutusyhtiöstä, kuten keva tai varma yms. Mun eläkevakuutusyhtiöstä vastasi puhelimeen mukava nainen, joka neuvoi ja sen lomakkeen täyttö oli netissä paljon helpompi, kuin kelan saikkupäivärahan täyttö. Tosin puolen tunnin aikakatkaisu siinäkin, mutta ennen lomakkeen avaamista sivuilla kerrottiin, että mitä tietoja he suunnilleen kyselee. Ja jos se tuki evätään, niin sitten joutuu sinne työkkärin tuille. Tosin, jos on edelleen kipeä, ei velvoite ole kuin lain kirjain, eli sitä ei tarvii pelätä, että joku pakottaa työhön, jos ei pysty! Näin ainakin mun kokemuspiirissä ja olen myös kuulluut viranomaisen sanovan, että näin se menee. Kelan (ja muidenkin) kanssa tosin usein on se tilanne, että ’riippuu keltä kysyy’… eli kuka virkailija siel nyt mahtaakin sattua vastaan.

Kiitos kun kommentoit ja iso tsemppi sinne sinulle ja pojallesi! Älä murehdi liikaa etukäteen! ❤️

Anonyymi kirjoitti...

Oisko noissa hassuissa aikarajajutuissa takana joku juttu, että ovat ajalta, jolloin tietotekniikka ei ollut niin kehittynyttä, ettei sillä olisi voinut kokonaisluvulla kertoa, jos se olisi ollut täysi kuukausi? (sarkasmia). Nämä pitäisi saada kaikki yksinkertaistettua, jolloin ei tarvittaisi mitään monimutkaisia hakemuksia ja ja harkintoja. Sairastuneen ei tarvisisi tapella ja selvittää. Samalla kuitenkin hyvin huolella suunnitella se vaihe, kun ihminen voi siirtyä työntekoon. Ettei siinä vaiheessa tule viiveitä maksuihin tai käteen jäävä rahasumma matkakustannustan vuoksi. Tai jos ei heti pysty kokoaikaiseen työntekoon, siitä ei rahallisesti rangaistaisi. Ihan varmaan tässä olisi niin paljon kehitysmahdollisuuksia.

t. Anonyymi Emäntä

Thilda kirjoitti...

Anonyymi Emäntä; Kyllä, tässä olisi PALJON hiomista vielä! Tuntuu, että näitä asioita suunnittelee varmaan sellaiset ihmiset, joilla on aina ollut kaikki hyvin, eikä heillä ole hajuakaan realismista ja todellisesta ruohonjuuresta! On se kumma, että väliinputoajat putoaa aina heikkona hetkenä, kun ei olisi jaksamista muuhun kuin olemassa oloon ja hengittelyyn, hiljaiseen ajatukseen siitä, että ehkä joku päivä palaan elämään. Ja sillä hetkellä pitää ryhtyä taistelemaan! Se on rikollista ja halveksittavaa, että vaaditaan sellaista keltään.

Systeemiä kyllä kai ainakin työkkärin osalta välillä koetetaan kehittää siihen suuntaan, että on kannattavaa ottaa työ vastaan. Keppiä vai porkkanaa, siinä vasta kysymys ja sitä ei oikein meillä Suomessa hallita. Mieluummin siis annetaan keppiä ja rokotetaan, vaikka ihminen haluaisi tyytyä vähempään. (Viittaus siihen, että lähtökohtaisesti et saa hakea osa-aikatyötä, vaan aina on ruksittava se ’haen kokoaikatyötä’… kun minusta pienikin työ on aina plussaa! Rasittavaa kun täytyy yrittää koko ajan olla ovelampi kuin viranomainen.)