Uskokaa tai älkää, mutta niinhän siinä sitten kävi, että mun kuntoutustukihakemus hylättiin. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin eihän se mikään ylläri ollu, päin vastoin, se ois ollu yllätys, jos tukihakemus olis hyväksytty! Eli se ei siis mua varsinaisesti ottanu päähän. Vaan mikä?
No ne perustelut! Pistän tähän osan;
”Työkykysi ei ole heikentynyt työelämälakien tarkoittamalla tavalla ja tämän vuoksi olemme hylänneet hakemuksesi.
Henkilöllä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hänen työkykynsä arvioidaan olevan heikentynyt sairauden vian tai vamman vuoksi vähintään kolmella viidesosalla yhtäjaksoisesti ainakin vuoden ajan.
Hankalimpana ongelmana sinulla kuvautuu kuitenkin ajankohtaisesti oikean peukalon oireisto, joka alkoi napsusormioireena tammikuussa 2024 ja levisi laajemmaksi peukalon jänteiden ja lihasten kivuksi talven edetessä. Tähän ei ollut lääketauosta (Letrozol) apua. Toukokuun 2024 lopulla sait kortisoni-injektion peukalon ojentajajänteen alueelle, minkä jälkeen oireisto on osin rauhoittunut, Napsusormi-oire on jo väistynyt. Kesäkuussa 2024 tehdyssä ultraäänitutkimuksessa oikeassa peukalossa todettiin De Quervainin jännetulehdukseen sopivat muutokset ja sait lähetteen käsikirurgille. 24.6.2024 laaditun lääkärin B-lausunnon mukaan käytät ranne-peukalotukea ja oikean käden puristusvoima on alentunut 18kg (vasen 23kg). Muita toimintakyvyn rajoitteita ei saaduista selvityksistä tule esille.”
Tästä saa aivan sen kuvan, niin kuin mitään muuta ongelmaa ei olisikaan, kuin heikentynyt puristusvoima. Sehän on ihan täyttä kukkua! Sitä paitsi muutkin sormet osuessaan vahingossa johonkin esteeseen tai äkillisesti vääntyessään muutaman millinkin johonkin suuntaan, tuottavat kovaa kipua ranteen yläpuolelle käsivarteen. Kipua tulee siis kaikissa mahdollisissa toimissa, syödessä, pukiessa, lukiessa, kirjoittaessa, pestessä, ovea avatessa, saksilla leikatessa, pyörällä ajaessa, purkkeja, pulloja, pahvitölkkejä ym avatessa ja sulkiessa… kaikissa niissä toimissa, joita oikeakätinen tehdessään hiukan taivuttaa sormia johonkin suuntaan, etenkin sivuille tai taakse. Myös ranteen heilahdus taaksepäin sattuu. Siitä voitte kuvitella, että normaali eläminen on koko ajan hankalaa (yölläkin usein sattuu, niin että herään) ja on todella todella hankala keksiä, mitä työtä tällä kädellä voisi tehdä. Sitä paitsi, onko ihan jees, jos joku paikka on tulehtunut ja kipeä kuukaudesta toiseen, puoli vuotta, vuoden, kaksi…? Ei.
Eli mitä nyt? Jos kuntoutustukihakemus torpataan, valituksen voi tehdä kymmenen päivän sisällä. Mietin sitä tiiviisti ja tulin siihen tulokseen, että en jaksa moiseen hommaan ryhtyä. Jos olisi joku taulukko, josta voisi katsoa paljonko työkyvyn heikkeneminen 1/5 merkitsee ja mitä on 2/5 taikka 3/5 jne, niin voisin ehkä valittaa, mutta tämä on niin valtavan turhauttavaa, että en jaksa laittaa energiaa moiseen. Kuitenkin joku vakuutusyhtiön lääkäri x voi sanoa sormi syyttävästi ojossa, että ahaa, sinäpä olet ollut kaksi päivää joulukuun lopussa vain 2/5 -kuntoinen, mutta et vaadittua 3/5… äh, nämä on niin naurettavia juttuja, että en vaan jaksa. Nyt sitten olen ilmoittautunut työkkäriin ’työttömäksi työnhakijaksi’! Vaikka enhän mä ole täysin työtön, kun sairausloma loppuu! Mulla on kaksi paikkaa edelleen odottamassa. Enkä mä voi hakea mitään työpaikkaa, kun en voi tehdä mitään. Mutta niin se vaan on, että se on se laillinen seuraava askel. Mulle vaan merkataan ’ei työnhakuvelvoitetta’ - siinäkin saatana yks neronleimaus lakipykälissä! Mutta ei mennä nyt siihen. Olen kirjoittanut aiemmin blogissa aiheesta työnhakuvelvoite (17.5.2023).
Mitä tulee tuohon työeläkeyhtiön perusteluun, niin vatvon sitä tarkemmin toisella kertaa, jos jaksan. Nyt on väsynyt olo ja hyvin suuri turhautuminen. Vois ajatella, että mitä sillä on väliä mistä luukusta raha tulee, mutta on siinä yksi merkitys. Liitosta (josta nyt sitten se työttömyysraha maksetaan ansiosidonnaisena) saan vielä ansiosidonnaista 107 arkipäivän verran - se tekee melkein 5,5kk. Nyt kun se alkaa juosta jo saikulla, se tavallaan valuu ihan hukkaan. Olin ajatellut, että kun palaan töihin, saan siitä hiukan puskurivaraa ja voin pehmeällä laskulla lisätä työtuntejani, ettei tarvitse heti stressissä täyttää viikkoa töillä. Mitä enemmän sitä maksetaan saikulla, sitä vähemmän jää puskurivaraa töihinpaluuseen. Ja sanottakoon vielä se, (joka on mulle itsestäänselvä) että ansiosidonnainen on todella paljon parempi summa kuin perustyöttömyysraha. Etenkin, kun nyt se 300€ suojaosa jää myös pois. Sanotaan että se vaikuttaa mun rahoihin jopa 900€ eli sen verran saan vähemmän rahaa kuussa, kun kaikki loksahtaa uusille lakipykälien mukaisille raiteille. Kuka työssäkäyvä olisi valmis alentamaan palkkaansa 900€ kuussa? Tiedän, ei ole reilu verrata suoraan, mutta ihan vaan havainnollisuuden takia sanon näin.
Semmosia kuvioita tämän viikon alkuun. Jotain kivaakin on tiedossa tälle viikolle ja ensi viikolla pääsen käsikirralle, joten en mä nyt vallan tässä masennu kuitenkaan. Perusvitutus näiden asioiden kanssa siis vaan taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti