Ylimmäinen perunateos huvittaa mua suuresti.
Tiemaisemissa on jotain samaa kuin huoneissa, joiden ovi on auki; tekisi mieli kurkata mihin se johtaa!
Lumoudun näistä huone ja huone -tauluista.
Kaupunkikuvat ja yö! Ja vahinko-exit.
Elovena ja etniset poppoot. Joku siinä vaan kiehtoo.
Mä oon aina nähny itseni tässä taulussa nuorena naisena, joka kuuntelee hiljaa vanhempia.
Tässä muotokuvassa on jotain kuplivaa, sellaista sisäistä kikatusta.
En osaa sanoa mikä tässä pienessä taulussa on niin upeaa, mutta joku on! Ehkä tytön täydellinen keskittyminen.
Tämä taulu ’Pariisin Luxembourgin puistossa’ on mulla myös verhona.
Ja sitten taulu, jota voisin tuijottaa loputtomiin. Se henkii jotain hiljaista mystiikkaa.
Japanilainen taide on alkanu kiinnostaa mua viime vuosina.
En tajua miksi en notku Ateneumissa joka ikinen kerta, kun käyn Helsingissä! Ihmeen vähän siellä on tullut käytyä; yhteensä ehkä kymmenen kertaa ikinä. Eihän se riitä mihinkään. Sitä paitsi, kai mä nyt sitten harkitsen sitä museokorttia, kun tänä vuonna on jo heittämällä menny rahaa pääsymaksuihin enemmän kuin kortin hinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti