Eli miksi vähempi ei riitä? Tai jotain siltä väliltä? Yhteiskuntarakenne on Suomessa nyt vaan semmonen, että töitä kuuluu painaa viitenä päivänä viikossa sen kaheksan tuntia päivässä. Paitti esim poliisit, joilla on paljon pitemmät päivät ja ihan erilainen työkierto. En kadehdi. Mietin vaan, että mikä siinä on, ettei vähempi riitä ihan normistikin? Ite tähtään siihen, etten ikinä enää tee 8 tunnin päiviä viitenä päivänä viikossa! Siihen vaikuttaa yhä se ikävä väsyminen edellisessä työssäni, siis ennen kuin vaihdoin tyystin alaa. Rakastin sitä itse työtä ja rakastaisin edelleen, mutta tuo 8/5 ja siihen päälle joka päivä kolme tuntia matkoja plus ikävä ilmapiiri. En ikinä palaa siihen. Ennemmin vaikka dyykkaan ruokani ja asun rappukäytävässä.
No sehän se tietysti on, että on pakko maksaa isot vuokrat taikka vastikkeet ja lainat ja mitä kaikkia sitä nyt ihmisellä onkaan maksettavanaan noin yleensä. Ymmärrän sen, mutta en sitä, että jo lähtökohtaisesti työviikot on niitä viiden päivän viikkoja ja päivät kaheksan tunnin päiviä. Arvostan työpaikkoja, joissa on mahdollista valita mitä tahansa tuntimääriä ja joko etä- tai lähipäiviä. Nykyisellä alallani voin tehdä vaikka yhtä tuntia viikossa tai sitten vaikka 70 tuntia, jos siltä tuntuu. Musta on tuntunut tähän saakka 9 tuntia viikossa ihan hyvältä.
Ihmettelen kovasti myös sitä, että joku säädös pakottaa ihmiset tekemään töitä tiettyinä kuukausina ja lomat on pidettävä tiettyinä. Ei siis niin, että minäpä tässä pidän lomani vaikka kuudessa osassa, eli joka toinen kuukausi, vaan juurikin niin, että se neljä viikkoa on ainakin pakko pitää lomakauden aikana. Ihan hemmetin typerää! Jotkut ihmiset on sellaisia kuuden viikon lomailijoita, mutta minä olen eri maata. Jo kouluaikana ahdistuin jo heinäkuussa valtavasti siitä tietoisuudesta, että elokuussa se koulu taas alkaa. Samalla lailla ahdistuisin töistä lomalla ja se ahdistus olisi suunnilleen aina prosentuaalisesti se sama. Eli viimeistään puolivälin jälkeen alkaisi ahdistaa.
Ja sitten matikkaa. Jos loma kestää kuus viikkoa, niin ahdistusta kestäisi kolme viikkoa. Aika ankeeta, vai mitä? Mutta jos loma olisi ripoteltu vaikka viikon jaksoina sinne ja tänne, niin ahdistusta kestäisi about kolme päivää. Paljon mukavampi visio! Sitä paitsi töitä jaksaa painaa, kun tietää että aika pian on edessä joku kiva breikki. Toki se, että jos olisi vaikka taiteilija, niin se taas ei päde ihan täysin näihin laskelmiin. Jos intohimo vie niin vieköön! Joo maalatuttaa vaikka yökaudet, niin maalaa. Se onkin ihan eri asia.
Tässä mietin millä laskukaavalla nostaisin työmäärääni sitten kun palaan töihin. Ansiosidonnaista on vielä jälellä 107 arkipäivän edestä. Se humpsahtaa nopsakasti. Leikittelen mielessäni ajatuksella, että mitä jos kaikilla ihmisillä olis sama tuntipalkka. (Tiedän; ei ole mahdollista!) Sais vaikkapa nettona 50 euroo tunti. Tekiskö se keskimäärin kaheksan tonnia kuussa, jos tekee tuota 8/5 viikkoa. Niin siitä vois sitten laskea paljonko itselle riittäis, jotta pääkin pysyy kasassa eli olis vapaata kunnolla töiden välissä. Vois tehdä viikon duunia ja lomailla kolme. Joka kuukausi. Veikkaan, että aika paljon sairauspoissaolot vähenis ja mielenterveystilastot paranis. Samalla useammalle riittäis duunia. Mutta ei. Eipä tietenkään, niin.
4 kommenttia:
Hyvää pohdintaa ja vähän samoja asioita olen miettinyt. Suomessa jääräpäisesti pidetään tietyistä asioista kiinni. On monia aloja, joissa voisi työmäärää vähentää tai tehdä vaikkapa neljä päiväistä viikkoa. Vissiin ihan tutkittukin, että työteho saattaa lisääntyä ja samat asiat saadaan aikaan neljässä päivässä siinä missä viidessäkin. Mutta muutos on vissiin aina muutos, jonkun olisi uskallettava näyttää mallia.
Tuota lomahommaa en ole ikinä ymmärtänyt, mutta olenkin saanut sovittua kaikkien työnantajieni kanssa siten, että teen kesät töitä ja lomailen (eli matkailen) talvella kaikki lomat putkeen. Pidän kesästä, en talvesta, joten mielelläni poistun maasta silloin. Ja palkallisen loman aikaan se on myös taloudellisesti mahdollista tehdä. Tuota loma-aikamallia pitäisi ravistella ja reippaasti. Et varmasti ole ainut, joka haluaisi ripotella lomat vapaammin.
Tyylimurun Tiina; Kiitos kun tulit kommentoimaan! 😊
Kyllä, aika monessa asiassa ollaan hyvin jähmeitä tyyliin ’kun näin on aina tehty’, vaikka olisi jo aika vähän muuttaa kuvioita. Ainakin olen lukenut, että on tutkittu, jos työpäivä olisi lyhyempi, se olisi tehokkaampi. Mutta nämä tietysti vaatisivat isoja lakimuutoksia, joihin vaikkapa liitot ei ikinä menisi mukaan. Jokaisesta työntekijästä kun pitää maksaa ne sosiaaliturvamaksut, niin työnantajalle on suhteessa kalliimpi ottaa kaksi ihmistä tekemään samaa työpäivää vähemmillä tunneilla kuin pitää se yksi pitkää päivää tekevä.
Mutta lomat ei mun mielestä kuulu hittojakaan kenellekään! Meillä edellisessä työpaikassa sitä perusteltiin sillä, että muuten ihmiset pitäisi liian lyhyitä lomia, eikä jaksaisi. Mutta entäs kun me ihmiset reagoidaan henkisesti ja fyysisesti eri tavoin näihin(kin) asioihin, niin eihän tuollaisia suoria johtopäätöksiä voi kukaan tehdä! 🙄😝
samaa mieltä työajasta!
Entisessä duunissani tein periaatteessa 30h/vko (käytännössä usein enemmän) ja se oli hyvä.
Arjessa jäi aikaa hyvää tekeville asioille.
Nyt olen aloittamassa perinteisessä 38h /vko työssä ja kyllä hiukan mietityttää, mitä siitä tulee. Missä ihmeen välissä käyn uimassa ja lääkärissä ja kaupassa ja kaikissa muissa paikoissa?
Marikan polut; No niinpä! Saati sitten yrittäjät, joilla ei ole mitään omaa aikaa virastoajan ulkopuolella ja silti pitäis asioita pakosti välillä hoitaa.
Työ vois olla paaaljon joustavampi monessa mielessä. Tsemppiä sulle uuteen työaikaan!!
Lähetä kommentti