Ei rahaa joululahjoihin?

 

Joululahjaperinne on kinkkinen asia. Valotan ekana omaa tietäni tämän hetken aineettoman lahjan perinteeseen. Mun joululahjahistoria on suunnilleen tämmönen; ihan pienenä lapsena ei ollut mitään kauheeta lahjatykitystä, kuinkapa 70-luvulla muutenkaan olis semmoseen ollu varaa, kun oli energiakriisit ja elintaso muutenkin alhaalla. No sitten 80-luvun puolella alkoi kulutusaika ja se näkyi kyllä isoina lahjasäkkeinä työväenluokkaisessakin perheessä. Tosin, ei silloisiakaan lahjoja voi verrata siihen mitä nyt toivotaan, vaaditaan ja saadaan. Maailma oli niin eri ja isoin lahja oli silloin ehkä joku rannekello tai sukset tai laskin. Aikuisiän kynnyksellä aloin tuskaantua tavarapinoihin ja halusin, että kaikki vähentää lahjojen määrää. Se oli tuhoon tuomittu yritys, mutta omalta osaltani ryhdyin vähentämään annettuja lahjoja ja sitten kun olin muuttanut omilleni, tein joinakin jouluina lahjoja ihan itse. Muistan vieläkin, miten ostin Tiimarista paperimassapalloja ja maalasin niitä vesiväreillä, liimasin niihin tähtiä ja kiinnitin värikkään nauhan jokaiseen, jotta pallot voi ripustaa joulukuuseen. Ihan kelvollinen pieni lahja siis.

Aikuisena jatkoin hillittyä lahjojen antamista oman perheen ja lähimpien kanssa, kunnes alkoi sekin tökkiä. Pääajatuksena se, että tarvitaanko tähän maailmaan yhä enemmän tavaraa ja stressiä sen antamisesta? Mielestäni ei! Sovin kaikkien, paitsi jälkikasvun kanssa, että nyt saa lahjat riittää. Lahjatouhu alkoi suorastaan ahdistaa. Me päädyttiin yhdessä tuumin ajankäyttölahjoihin. 

Nyt ollaan monen monena vuotena antaneet 12 ”lahjakorttia” (joka tulevan vuoden kuukaudelle omansa) johon on kirjoitettu esim; ’käydään yhdessä ravintolassa syömässä’, ’mennän uimahalliin’, ’tehdään valokuvausretki x kaupunginosaan’, ’viedään kynttilöitä haudoille, joissa ei pala kynttilää’, ’tehdään bussiretki jollekin paikkakunnalle’, ’opetellaan kampauksen tekeminen toisillemme’… jne. Lahjan saaja saa valita, minkä lahjakortin missäkin kuussa valitsee. Ja meillä on ollu valtavan ihanaa näiden askareitten kanssa! Mitä mielikuvituksellisempaa sen hauskempaa. Samaa voi soveltaa tietysti pienemmässä määrin ja antaa esim vain yhden ”lahjakortin” ensi vuodelle. Näitä voi antaa naapurin yksinäiselle vanhukselle, sukulaiselle, ystävälle, perheelle, kelle vain! Voi esimerkiksi sopia, että soitellaan vaikka joka sunnuntai puolen päivän aikaan pieni kuulumisten vaihto, jos henkilö asuu kaukana.

Muutakin voi jouluksi antaa. Voi esim pitkin vuotta varautua pieniin juttuihin, eli kaikkea ei tarvii tehdä ja hankkia viime tipassa joulukuussa. Voi vaikka tehdä lahjaksi muutaman purkillisen hilloa syksyllä tai tehdä käpykransseja tai esim ruusunmarjoista taikka pihlajanmarjoista lankaan pujottamalla huonekoristeita taikka kaulakoruja. Voi tehdä tyhjään muistikirjaan kalenterin ja piirtää joka toiselle aukeamalle jotain suloista tai hauskaa. Voi virkata, kutoa, askarrella. Lankoja ei tarvitse ostaa kalliilla, vaan puretustakin neuleesta voi tehdä uutta ja ilmaisia tai lähes ilmaisia neuleita löytyy kyllä kirppareilta. Appelsiinin siivuista voi tehdä kuivattamalla ja naruun pujottamalla ikkunakoristeita. Kirjominen on ihanaa ja sillä saa aikaan vaikka mitä hienoa esimerkiksi pienistä huopapalasista värikkäillä langoilla ja napeilla koristelemalla. (Hattukoristeita, rintakoruja, heijastimia, hiuskoristeita, rannekoruja yms.) Vain mielikuvitus on rajana! Huolestuneena tosin olen nyt lukenut pientenkin lasten toiveista, jotka yllättäen on tosi kalliita. Ipadeja, kalliita pelejä, älypuhelimia… Joulu ei mielestäni ole kenellekään aika saada jotain hulppeaa, vaan ennemminkin niin päin, että jos toisessa vaakakupissa on ”ei mitään” niin lahjana pienikin juttu on ekstraa.