… vai onko niitä? No tänä vuonna vähän, vähemmän kuin koskaan. En ole ojentanut räpylääni ainuttakaan joulukoristetta kohti (ja niitä on kiloittain!) koska mihinkään ei mahdu mitään. Koti on kuin pommin jäljiltä, mutta se nyt on tämän katastrofivuoden teema sitten.
Mutta koska nyt kuitenkin jo vähäsen jaksan, niin kaksi laatikkoa on tekeillä; lanttu- ja imelletty peruna-, sillä kaupan laatikoista en oikein tykkää. Kinkku istutetaan takkaan viikonlopun tienoilla kypsymään. Sienisalaatti ja perunasalaatti on suunnitteilla. Eiköhän niistä jo jouluateriaa saada ihan tarpeeksi.
Joulumusiikki soi täällä joka päivä, kynttilöitä poltetaan, suklaata mussutetaan, joululehtiä selaillaan ja joulukirjoja toki myös. Joulukorvikset on korvissa, toden totta! Että kyllä se sisäinen joulufiilis löytyy. Televisio syytää enemmän jouluelokuvia kuin koskaan, mutta ne jenkkileffat ei oikein iske. Ainut ulkolainen jouluelokuva josta tykkään, on Holiday. Niin ja Napapiirin pikajuna-animaatio!
Yksi hyvä puoli tässä hetkessä on, ettei tarvii tehdä joulusiivoja. Ei sillä, etteikö koti olisi kuin New Yorkin viemärihuoneisto, mutta jaksaminen säätelee tämän poikkeusluvan. Ihan sama siis onko puhdasta vai ei. Kynttilän valossa sitä ei kuitenkaan erota.
Muistan kyllä niitä stressaavia joulunaikoja, kun kävin töissä ja samalla yritin jaksaa ihan kaikki. Nyt en ole töissä, enkä yritä. Joulu tulee silti! Toivottavasti tekään ette stressaa joulua liikaa.
6 kommenttia:
Mä en ole koskaan tehnyt itse joululaatikoita (enkä tee), enkä enää vuosiin paistanut kinkkuakaan, koska se ei ikinä kypsynyt siinä ajassa, jossa piti, vaan kaikki jo kieriskeli nälissään, kun porsas vaan pysyi sisältä raakana.
Kokkikartanon laatikot on oikein hyviä ja kinkun tilaan valmiina siivuina luottopaikasta. Niillä on hyvin pärjäilty.
En ole muutenkaan jouluihminen ja ihan kurkkua kuristaa, kun mietin niitä aikoja, kun vielä pakonomaisesti yritin suorittaa joulua ja olin niin väsynyt, että ei kertakaikkiaan mitään järkeä semmoisessa. Mies onneksi sai mut lopulta ymmärtämään, että multa ei kukaan muu vaadi mitään kuin minä itse. Ja pojatkin on sanoneet, että meidän jouluissa on parasta se, ettei ole mitään tiettyjä perinteitä (paitsi ne kinkunsiivut :)). Se on vapauttavaa.
En silti halua olla jouluihmisten ilonpilaaja, vaan pidän mölyt mahassani ja vastaan kiltisti "kiitos samoin", kun joku jo marraskuussa toivottelee hyvää joulun odotusta. (En muista milloin olisin viimeksi odottanut joulua, varmaan jotain 50 vuotta sitten).
PS. Olit mielessä, kun eilen kirjoitin postausta ja laitoin loppuun kuvan 23 vuotta sitten ompelemastani sinisestä paljettimekostani. Eikös se ollut just se sun suosikkiyhdistelmä :D. Sininen ja paljetit siis ;)
Annukka; Mun äiti oli himokokkailija ja kai se jotenkin on siirtynyt, että teen paljon ite esim jouluksi. 😊 Tuo on hyvä, että sun mies sai sut huomaamaan, että muilla ei ole odotuksia, ne tulee susta itsestä. Hyvä kun nyt elät sen mukaan mitä itse haluat!
😄 Mahtavaa, sininen paljettimekko… täytyypä kurkata. En ole jaksanut ja ehtinyt taas kurkkia blogeja päiväkausiin. 😊
Hei Thilda ! Luulemme että tätä nykyä on yleisempikin suuntaus olla hääräämättä liiaksi. Meillekin päätettiin hankkia nämä perinteiset jouluruoat ulkoistettuna. Todellinen joulutunnelma ei vaatine suuria tekoja vaan ehkä jopa päinvastoin. Liian moni suorastaan simahtaa taakkansa alle. Toivotamme Sinulle suloista Joulua ja lähetämme halauksia🥰 T. Double-P
Double-P; Joo, ainakin sitä on yritetty tolkuttaa ihmisille jo vuosikausia! Että ei tarvii siivota komeroita ja pestä kattoja jouluksi 🤣
Kiitos kiitos! 🥰 Teille myös kaunista Joulunaikaa! 🎅🏻🧑🎄
Totta tuo, kynttilänvalo on onneksi armollinen. Olen tässä vuosien varrella käyttänyt tuota ajatusta monta kertaa - ja välttynyt liialta siivousinnolta 😁
Mannaryyni; Loistava keino! 😉
Lähetä kommentti