Muistin yhtäkkiä, että täällähän ollaan henkeen ja vereen jouluihmisiä, (siksi napsin pinterestistä jouluisempia kuvia blogiinkin), mutta pikkujouluja kyllä inhoan yli kaiken! Se on verrattavissa vaikka häihin, jotka on liikuttavia ja ihania tilaisuuksia, mutta polttarit yleensä näyttäytyy karmeimpina tilaisuuksina mitä mieleen tulee.
Olenpa ollut yhden kerran pikkujouluissa, eli joskus yli 15 vuotta sitten meidän pienen kässäporukan kanssa oli kokoontuminen nyyttäriperiaatteella yhden kotona. Ei ahdistavia esityksiä, ei baarikierroksia, ei krapulaa. Juuri ja juuri mun sietokyvyn sisäpuolella siis.
Työpaikat sitten. Olin ennen isossa organisaatiossa töissä, johon kuului kai lähemmäs sata henkeä työporukkaa, jos arvioi kaikkien yksiköiden jengin yhteen. No se jo on kauhistus, että semmosen porukan kanssa pitäis sulloutua johonkin bilettämään. Olin tuolla työpaikalla noin 20 vuotta projektiduunarina, mutta usein just joulukuussa etenkin töissä. Ja joka ikinen kerta kieltäydyin pikkujouluista!
Etenkin, koska en pidä pikkujouluista, mutta myös siksi, että työporukassa oli ehkä kolme neljä henkeä, joiden kanssa oli mukava nähdä työajan ulkopuolella ja muut halusin unohtaa heti kun työpaikan ovi sulkeutui takana. Miksi viettäisin kallisarvoista vapaa-aikaa melkein sadan ihmisen kanssa, joita en edes kunnolla tunne, tai joista en edes erityisemmin pidä? Minä, joka en viihdy baareissa, en tykkää juoda vain siksi, että nyt kuuluu juoda. En tanssi, en laula karaokea. En ole yhtään bilettäjätyyppi siis. Miksi seuraisin kännisekoilua, ottaisin osaa tyhmiin leikkeihin ja tuntisin suurta myötähäpeää alusta loppuun? No thanks! Osa porukasta jankutti joka vuosi, että miksi et tule, eikö mies päästä, jne. Raivostuttavaa! Siis vuosi vuoden jälkeen aina sama virsi. Introvertin pikkujoulu on tämmönen; istun yksin tai kaksin sohvalla kynttilänvalossa katselemassa jotain mukavaa elokuvaa, kuuntelen joulumusiikkia, selaan joululehtiä ja mussutan jotain hyvää, vaikka suklaata ja juustotarjottimen anteja. Siinä se! Rauha ja omat valinnat. Hyvää omannäköistä pikkujouluaikaa kaikille!
11 kommenttia:
Minulla on tämä yksi kerta vuodessa, kun lähden hippaamaan. Työyhteisö on iso mutta kaikki mukavaa porukkaa. Ruoka on hyvää (ei jouluruokaa). Olen kuullut, että joissakin työyhteisöissä vietetään pikkijouluja tammikuussa, koska vuoden lopussa on niin paljon työkiireitä. Se ei minusta kuulosta kovin juhlalliselta. No, kukin työyhteisö ja yksilö tavallaan! 😄
Täällä myös yksi ei-pikkujouluttaja saatika työpaikan juhliin osallistuja. Tulee jo työpaikalla nähtyä työkavereita tarpeeksi.
Oman kaveripiirin kanssa juhliminen on sitten eri asia vaikka ei sitä(kään) nyt vanhemmiten jaksa ^_^ en tajua mitä tapahtui sille Jennille joka ennen olin :D
Joululainen; Juuri näin, että se joka tykkää hipata, sille täys hippa päälle ja ne jotka ei niinkään, niin ei pakoteta. 😊 Tammikuu kuulostaa vähän kyllä arkiselta. Vähän niin ku maanantaiaamun palaveri versus perjantai-iltapäiväkahvit rennolla otteella. 😂
Jenni; Samaa maata ollaan! 😄 Ainakin tuon työpaikkajutun suhteen. Kavereittenkaan kanssa ei oo ollu ikinä mikään innokas juhlija. Mutta etenkin ikä tekee tehtävänsä ja oon vielä visummin kotosalla kuin ennen. Voi meitä täti-ihmisiä? 🤣🤣 (vitsi vitsi)
Ollaanhan me jo aika tätejä, mutta ei kukkahattuja :D
ja viestin jätti Jenni
Jenni; 😄 👒🌼
Kirjoitata asiasta joka minua riepoo. Työpaikoilla on juhlia kerran vuodessa joskus jopa kaksi jos jotain muuta juhlaa. Sitten on teitä jotka joka kerta sanoo ettei tule, koska ei viihdy työkavereiden kanssa. Meillä jokaisella on työminä ja vapaa-aika minä. Juhlissa voisit vaikka kohdata sen työkaverin, josta et pidän niin vapaalla hän on ehkä erilainen ja voisit oppia hänestä jotain.
Ketään ei pakoteta juomaan, laulamaan karaokea tai tanssimaan. Ruokailu työkavereiden kanssa ja sitten kotiin. Olet kyllä aika tiukkapipon maineessa töissä.
En itsekään vietä vapaa-aikaa työkavereiden kanssa, olemme ihan eri maata ja erilaiset harrastukset mutta 2-3 tuntia vuodessa voin heidän kanssa pikkujoulua viettää.
Wilumiina; Kiitos näkökulmasta! Meillä oli työpaikalla aika monia pikkukekkereitä, joissa olinkin paikalla, koska ne olivat yleensä työajalla. En tiedä harmittaako sinua niiden puolesta, jotka järjestivät pikkujouluja? Ei kannata, sillä isossa organisaatiossa yksi tai muutama sinne tänne ei juuri näy. En tainnut olla ainoa poisjääjä. 😉 Toki olin vuosikymmenien mittaan työkavereiden kanssa kaikenlaisilla virkistysmatkoilla yms ja väittäisin kohdanneeni heidät vapaa-ajan ihmisinä myös. Enkä tässä ketään hauku, olen vaan aika introvertti ja minulla herää usein vastustus aina, jos yritetään pakottaa johonkin. Mutta yksi iso syy toki oli se, että asun aika paljon kauempanakin kuin suurin osa työkavereista, jolloin en olisi edes järkevästi päässyt kulkemaan illalla kotiin, bussien varassa kun olen.
Meillä pikkujouluja vietetään aina jollain toisella paikkakunnalla. Niin tänäkin vuonna. On siis jäätävä yöksi ja jaettava huone jonkun työkaverin kanssa. Tai useammankin. Jätin tälläkin kertaa väliin ne juhlat. En vaan tuntisi oloani mukavaksi...
Mannaryyni; Huh, tuo olis vielä kuormittavampaa ainakin mulle. No, onneks jokainen voi valita meneekö niihin kekkereihin vaiko ei. 😊
Lähetä kommentti