.

.

7.12.2023

Pukuja ja sytostaatteja

 

Viimeinen sytostaattikerta tänään! Melkein itkettää, että tässä se nyt on. Vihdoin, vihdoin!! Vähän kyllä jännittää, koska en saanu sitä syöpäantigeeniverikokeen tulosta sairaalan sovelluksen kautta tällä kertaa. Sanoivat vaan, että saat sen sitten kun tuut lääkitykseen torstaina. Tottakai mä mietin tässä nää päivät, että se on varmaan noussu, kun se tollai multa pimitettiin. No, saan tietää sen iltapäivällä. Kerrankin kun haluisin olla siellä hyvin ajoissa, niin mun aika on vasta iltapäivällä! Ihan hiukan jännittää taas kanyylin laitto ja sit myös ne oireet. Ne kun ei oo samat joka kerta. Nytkin ne kysyi multa etukäteen, että kestänkö lääkityksen. Sitä ne on kysyny jo neljännen syton kohdalla. No kai mä arvelen ne kestäväni, ellei tapahdu mitään radikaalia, kuten että tulee totaalinen hengenahdistus tai en pysty nielemään tai lähtee kynnet irti tai jotain. Nekin on mahdollisia, mutta vielä mulla ei ole vakavia viitteitä niihin. Oireet riippuu niin paljo ihmisestä ja siitäkin, että montako kertaa sytoja annetaan ja mitä sytoa se on ja kuinka paljon sitä tuupataan suoneen kerrallaan. Kuulin jostain, että ihminen kestää kahdeksan sytoa maksimissaan. Mulle tulee siis onneks vaan kuusi. Kääks kuitenkin.


Ja koska linnan juhlat tuli taas tuijotettua hyvinkin intensiivisesti, niin täytyyhän niitä myös kommentoida! Siksihän niitä katotaan, että voi arvostella kaiken. No ensinnäkin sininen puku on semmonen, joka on äärimmäisen harvoin kaunis. Jotenkin ne vaan tökkii, en tiä miks. Ymmärrän sen yhteyden ”Suomen väreihin”, mutta ei se kyllä juhlapuvun väri ole. Joskus Haukiolla oli kaunis sininen puku, mutta se on kyllä harvinaisuus. Arvostan myös Haukion valintaa tänä vuonna, koska pitäähän pukuja voida pitää useamman kerran, hyvänen aika! Mutta sitten on myös toinen kaamea väri, jota kenenkään valkoisen naisen ei pitäisi pukea ylleen. Se on se perunanvärinen, henkarissa hyvännäköinen puku, joka ei tee oikeutta kenellekään. Se on sama kuin viikon ojassa kuolleena maannut henkilö olis nostettu pystyyn ja viety juhliin. Katsokaa nyt hyvänen aika peiliin ihmiset!


Ja sitten nämä naiset, joilla puku on uurrettu napaan asti! Voi jestas. Se ei vaan ole tämän juhlan arvoinen valinta. Onhan se kiva, kun on tissit, mutta pitääkö niitä pursottaa kaikkien silmille? Vai miten olis, jos miehet kulkis juhlissa ”rekkamiehen hymy” näkyen? Varmaan tulis pieni kohu. Mä en halua katella kenenkään persettä, enkä kenenkään tissejä, joten hiippailkaa puolialastomina kotonanne. Veikkaan, että en ole ainut, joka näin ajattelee. Koen suurta noloutta ja kiusaantumista, eikä se oikein kuulu itsenäisyysjuhliin. No, ei tämä tähän vielä lopu. Arvatkaa mikä on ehkä itsekkäin valinta, noinkin tiivistunnelmaiseen tungokseen? No ne kilometrin pituiset laahukset! Ihmettelen. Lähinnä oon huolissani siitä, että joku tupsahtaa turvalleen, kun toinen astuu sen laahukselle. Tai vielä pahempaa, että puku repee kahtia. Siinä ei ehkä lukkoneula pelkästään auta.


Ja miksi ne tyypit jää pyörimään siihen kättelyn jälkeiseen kohtaan ku johonkin akanvirtaan? Ihme harhailua! Ja mitä ne vieraat höpisee sille pressapareille? ”Päivää päivää”? ”Hyvää joulunodotusta”? Vai ”Morienttes!”?? Jotku jää selkeesti kertoo elämäkertaansa ja jotku ei sano yhtää mitään. (Ziisus, keksikää ny jotain!) Kai siinä itsenäisyydestä jotain pitää mumista. Ja jos joku ärsytti tänä vuonna ihan sikana, niin se kameroitten vatkaaminen sinne tänne! Että just ku olit zoomaamassa katseesi jonku pukuun, niin vaihtui kuvakulma sinne selkäpuolelle. Voin kertoo, että ketään ei kiinnosta jonku niska! Ja joka kerta ku kuvakulma vaihtu, jäi näkemättä vähintään yks pari. Ärsyttävää! Lopettakaa sellanen! Ja missä oli Sami Sykkö, mun suosikkijuontaja?! Ääni kuului, mutta mitään ei näkyny. Varmasti oli hänkin katsomisen arvoinen, koska oli linnaan tälläytynyt. Kameramiehille pieni vinkki ens vuoteen!


Vuoden karmein puku oli se silmäpuku! Joo, hänellä oli jotain tekemistä silmänpohjanrappeuman kanssa, joten siinä linkki pukuun, mutta herran jumala olishan sen voinu kauniistikin toteuttaa! Nyt tulos oli susiruma. Ja mitä ihmettä ajatteli Laura Birn, joka selvästi halusi mennä linnaan minihameessa, mutta heitti selkäpuolelle säkin? Ihan törkee lopputulos kaikin tavoin. Ja joku oli kietonut ylleen isoäidin verhot 80-luvulta. Joku oli jossain marimekon muinaisessa pöytäliinassa tai jotain. Jollain oli ruokalappupuku, tiättekö sellainen kaukalo leuan alla, johon jää kaikki keksinmurut kotiin papukaijalle vietäväksi. Joo-o. Mä olisin juontajana varmaan tämmönen: -apua! ”-siis mitä tolla on yllä? -voi ei, voi EI! -Herranjumala!” Niin, että onneks mua ei oo pyydetty juontamaan sinne. Ai miten niin en sano mitään hyvää kenestäkään? Sanonpa. Ne valkoset puvut (joita näin kolme) oli kaikki tyylikkäitä. Siellä oli monta hyvin näyttävää ja tyylikästä kokonaisuutta. Se nuorukainen mustassa puvussa, jonka päällä oli pitkä harsohame, oli oikein piristävä. Ja se nuori nainen miesten puvussa oli ihan liian vähän aikaa ruudussa, jotta olisin ehtinyt katsoa tarkemmin, mutta hyvältä näytti. Seela Sella oli värikkäissä laseissaan jälleen kerran mahtava! 


Jos itse olisin kutsuttu linnan juhliin, oon aika saletti, että pyörtyisin pelosta siihen punaiselle matolle, niin että pressa joutuis kiskomaan mua kaikin voimin ylös permannosta. Ja pipo menis vinoon ja kalju tulis näkyviin. Tai vielä pahempaa, jos mun mies olis yhtäkkiä pressa, niin mä joutuisin lukittautuun linnan torniin kuudeksi vuodeksi, kun en kestäisi sitä alituista pönöttämistä! Koko ajan pitäis osata keskustella fiksusti satavuotiaitten veteraanien kanssa ja olla jonkun iankaikkisen marttakerhon kunniajäsen ja julkaista runoja ja teoksia. Eikä ollenkaan voisi blogissa enää sanoa jos vituttaa. Ja nämäkin kaikki höpinät ne kaivais esiin ja niitä ruodittais jossain Norsunluurannikolla asti. Ja kaikki pikkuserkun postinkantajat jonottais nimmaria ja rehvastelis tuntevansa. Kyllä on sentään luojan lykky, että ollaan ihan vaan taviksia, sohvaperunoita ja voidaan aatella kaikista mitä huvittaa ja tirskua vaikka jokaiselle jos sille päälle sattuu.


10 kommenttia:

Joululainen kirjoitti...

Minua häiritsi myös kameran äkkinäiset kuvakulman vaihdot! Ennustin, että tämän ohjaajan palveluksia ei tänään enää tarvita. 😆 Eipä ole naismuistiin tuollaista venkoilua ollut! 😒

Minuakin silmäpuvussa ihmetyttivät erityisesti ”ripset”. Silmäkuosi sinänsä olisi voinut käydä. Tärkeä asia kuitenkin! Minäkin pidin valkoisista puvuista ja lähes kaikista kirkkaan punaisista ja magentan värisistä. Ella Forsgrenin vaaleanpunainen unelma puki häntä kauniisti. Raskaana olevat olivat valinneet tyylikkäät asut. Myös se hopeinen Vilma Väliharjun puku oli ihana. Kaija Koo, Diandra ja iki-ihana Seela Sella edustivat upeasti! Sarjakuvataiteilija Riina Tanskanen ja puoliso olivat ilahduttava pari asuissaan. Myös Käärijällä oli tyylilleen sopiva ja silti juhlallinen puku. Kaikkineen hyvät juhlat! Myös jatkojen artistivalinnat miellyttivät.

Hurjasti tsemppiä ja jaksamista viimeiseen syto-kertaan! ❤️ Toivotaan, että oireet pysyvät aisoissa!

Thilda kirjoitti...

Joululainen; No ei tosiaan ole ollut! 😳 Kamalaa! Jep, asia hyvin tärkeä, mutta toteutus karmea! Mua myös tökki eniten ne ripset ja tönkköys. Ite oisin ehkä toteuttanut digiprintteinä ne silmät.
Kirkkaat puvut oli munkin mielestä näyttäviä, eli tyylikkäitä! 😊 Raskaana olevilla oli kyllä kauniit puvut. (Toisin kuin mun aikana kun pukeuduin salihousuihin lähinnä 😄). Olisin katsonut mielelläni juhlia paljon pitempään. Onneksi niitä voi vielä oikeen syynätä yle areenasta! 😂 Paljettipuvut muuten ottaa mulla silmiin, joten aina katon mieluummin pukua, jossa vain vähän paljetteja tai ei ollenkaan.

Kiitos! ❤️

Arkisin | jenni kirjoitti...

Päivän naurut tarjosi Thilda, kiitos!

Thilda kirjoitti...

Jenni; 😄 kiitti!

Satu kirjoitti...

Olipa kerrassaan mainio analyysi! :-DD Eipä tähän ole mitään lisättävää. En nähnyt linnan juhlia (hyvä että muistin koko itsenäisyyspäivän), mutta olen silti kaikesta samaa mieltä. :-D

Thilda kirjoitti...

Satu; 😄 Kiitos! Hauska kommentti!!

marikan polut kirjoitti...

😁😁
aamun naurut!

En katsonut kättelyitä mutta päädyin kanavalle siinä vaiheessa kun näytettiin kahvitteluja ja kuultiin vaivaantunutta jutustelua ja sitten ne ihmiset alkoivat lausua ja laulaa presidenttiparille. Kääks. (juuei, en kestäsi olla pressa. Tai puoliso)

Yhden lapsukaisen työkaveri oli ollut kutsuttuna ja kuulemma niissä ohjeissa oli, että kätellessä pitää sanoa oma nimi. Siis esittäytyä.
Mieti jos pressa sen parituhatta kertaa sanoo että "Sauli Niinistö, sano Sale vaan"

Puvuista olen sitä mieltä, että ei tursuavia tissejä,ylipolven halkiotia, ei ei laahuksia eikä outoja kannanottoja. Jos ottaa kantaa, niin tyylillä ja hienovaraisesti.

Jos mun pitäis mennä juhlimaan, niin voiko käyttää paljasjalkakenkiä vai onko pakko laittaa korkkarit?

Thilda kirjoitti...

Marikan polut; 😄 Joo! Tosiaan samaa mieltä. Ai nimikö siinä pitää sanoa. Olen luullut huulilta lukeneeni että ”hyvää itsenäisyyspäivää” … no sama se, pressaparin tapauksessa kauheeta hokemista. Luulis suun kuivuvan.

Noi suulliset kannanotot, joita oli parikin nuoren naisen suusta kuultua haastattelutilanteissa, oli mun mielestä sopimattomia myös. Pitääkö sinne mennä kaatamaan se oma likasanko? Vaikka olis miten hyvällä asialla? Se kuuluu mun mielestä toiseen hetkeen ja sen kannanoton voi sanoa nätisti puolessa lauseessa. Vaikka kysyttäis! Joo ei näin, se on mun mielipide.

Auts korkkarit! Sitäpä en tullut ajatelleeksikaan! Ei kai niitä ole PAKKO laittaa? Tai sitten jotkut leveät max 5cm korot? Korkokengät on muutenkin sellainen aihe, josta ehkä kirjoitan joskus vahvoja mielipiteitäni tänne blogiinkin. 😂

Suttastiina kirjoitti...

Hahahah, mie haluaisin katsoa sinun kanssa Linnanjuhlia!! Olen just tuollainen kommentoija ja puolisoparka ei oikein ymmärrä :D

Thilda kirjoitti...

Suttastiina; 😂 Mahtavaa! Kaikki ei ymmärrä, mutta ei elämä ole niin jäätävää… kyllä pitää voida revitellä välillä. 😉