Monena vuonna mulla on ollu jo jouluaattona sellanen olo, että tämä oli nyt tässä tämä joulu. No, nyt kun on ollu tämmönen hissukseen matalalla jouluprofiililla vietetty joulu, niin joulufiilistä hiukan riittää edelleen. Ja eikös se joulu perinteisesti edelleen olekin ihan täysipainoisesti myös Tapaninpäivänä? Päivä, jolloin levätään, syödään, käydään ehkä ajelulla…
Lapsena tämä aatonjälkeinen aika oli tietysti lahjoista nauttimista ja lomaa koulusta ja sen takia loistoaikaa. Muistan erityisesti miten luin Tiinakirjoja innoissani ja sitten aloin pelätä, että kirja loppuu ja piti himmailla. Se oli sitä aikaa, kun oli muka jo liian iso leikkimään lumiluolissa ja alkoi teini-ikä häämöttää. Jotenkin haikeita hetkiä nekin. Joulu pistää näköjään herkäksi, kun haikeus tulee niin monesta asiasta esiin.
4 kommenttia:
Tuli ihan haikea olo tätä lukiessa, kaikki ihanat lapsuusmuistot oikein vyöryivät päälle 🖤
Jenni; Oi!! 🥺
Niin ne tekee! Kunpa saisi aikakoneen…
Minä kuulun niihin, joiden mielestä joulu tuntuu olevan ohi jo joulupäivänä. Olen kuitenkin parhaani mukaan koittanut nauttia näistä pyhistä. On sen verran harvinaista herkkua olla vapaalla koko joulu...
Onhan joulu vähän haikeaa aikaa. Silloin ajattelen aina vanhempiani, joita ei enää ole. Tänä jouluna ikävöin myös edesmennyttä kissaystävääni. Yksi jouluperinne jäi pois, kun emme avanneet Mokoman kanssa joulupakettia.
Mannaryyni; Mahtavaa, että saat lomailla!
Ja se haikeus ja kaipaus, se on jouluisin suurinta. 😢
Lähetä kommentti