Sain ystävältä joululehden, jonka nimi on ”Jouluruusuja” ja joka sisältää erilaisia jouluisia tarinoita monista lähteistä. Esimerkiksi ote Vaahteramäen Eemelin joulusta, Edith Södergranin ’Marraskuun aamu’, sekä Selma Lagerlöfin, Mika Waltarin, Topeliuksen ja monen muun joulutarinoita. Ja ettepä usko miten hauska onkaan lukea vuosikymmenten jälkeen Eemelin kujeista! Vaan siitäpä juontuu mieleen kirjallisuuden kehitys, vai pitäisikö luonnehtia ’sensuuri’, jota nykyään harjoitetaan. (Olis hauska nähdä miten ihmiset suhtautuu tähän aikaan vaikkapa 80 vuoden kuluttua; että ollaanko suupieli kiemuraisessa hymyssä ja ajatellaan, että miten ne ihmiset olikaan tiukkapipoja siihen aikaan, vai ollaanko menty vielä monta askelta eteenpäin ja hävitetty muistotkin paheellisista kirjoista?)
Ai mistä paheellisista? Minäpä kerron; Vaahteramäen Eemeli, Peppi Pitkätossu, Muumit… niitä ei nimittäin saa nykyään lukea esim päiväkodeissa sellaisena kuin niitä minun lapsuudessani, silloin nuijasodan aikaan, luettiin! Niistä sensuroidaan tietysti Pepin isän alkuperäinen arvonimi, Eemelin vaivaistalolaiset ja jopa Muumipapan tissuttelu. Ja ties mitä muuta. Ystäväni työskentelee päiväkodissa ja heillä tämä on ollut käytäntönä jo vuosikausia. Kuvitelkaa nyt jumankekka; lumipallon näköinen otus, joka ei koskaan käy vessassa, muokataan hyveiden polulle sensuroimalla sen tassusta pois viskipullo! Voi jumbe, mitä kauheuksia mun ikäpolville onkaan lueskeltu!! Saati sitten mun isovanhempien ikäpolville, jeesus siunaa ja armahda.
On se vaan hyvä, että nykyihmiset on fiksumpia ja moraalisesti tosi korkealla ja aivan helvetin paljon enemmän oikeassa joka asiassa, kuin esimerkiksi silloin muinaisina aikoina 1980-luvulla. Jännä miten ihminen kehittyy tosi nopsasti ihan huikeen lyhyessä ajassa, että ei tarvita kuin 20 vuotta tai jopa vähemmän, kun yhtäkkiä ollaan sivistytty enemmän kuin aiemman tuhannen vuoden aikana yhteensä. Evoluutio on kyllä ihan eri huisa juttu! Onhan se nyt kuitenkin hyvä, että lapset tajutaan pelastaa nykyään vaivaistalon aiheuttamalta pahalta mieleltä ja persreiättömältä peikkopapan kuvitteelliselta alkoholismilta! Saatikka siltä kauhealta voimatytön isän titteliltä. Toivottavasti muistetaan vielä hävittää ne vanhat kirjat, ettei tarvii koskaan selittää lapsille, että millaista ennen oli ja miksi, että mikä johti mihinkin ja kuinkas sitten kävikään. Parempi on lakaista menneen maailman ällöttävät kauheudet pois kokonaan, tekeytyä, ettei niitä ole koskaan ollutkaan!
Ihan hirmu hyvä, että lapset on tasapainoisia nykyään ja koululaisten pisa-arvot kohisten kasvaa, eikä kukaan enää jengiydy ja ketään ei kiusata. (Sillon 1980-luvulla vähän kiusattiin ja Hesan steissillä tais olla joku jengi.) Nykyään vaan ammuskellaan kouluissa ja mitä nyt vähän puukotellaan, sillä tavalla leikin päiten. Että tällä tiellä kun pysytään vaan, niin hyvin menee! En tiedä mitä seuraavaksi sensuroidaan ja kielletään, mutta odotan enemmän kuin äärimmäisen jännittyneenä. Että onko se joulupukki, vai äitiysloma, vai kokonainen vai mikä… että vanhoista Suomi-Filmeistä retusoidaan pois tupakointi? Vaikea arvata, sillä aina se jotenkin lyö ällikällä, niinku ensilumi. Mutta yks mikä on varmaa, niin meidän kotikirjastoa ei mikään sivistyksen penaalin terävinkään kärki tule ropeloimaan ja sensuroimaan. Siellä on kirjoja laajalla skaalalla eri aiheista ja vanhin on 1600-luvulta. Että kenenkään tulevaisuuteen kurkottavan kukkahattutädin on ihan turha tulla marisemaan minkään asian takia tai puren polveen ja väännän kukat solmuun!
6 kommenttia:
Tuli tästä postauksesta mieleen Jöröjukka!
Jenni; Niinpä! 😄
Muistan lapsuudesta parhaiten Pieni tulitikkutyttö -sadun. Se oli traaginen ja siinä oli surullinen loppu. Nykyään ei ehkä kovin pienille lueta sitä. Aikojen muuttumisen huomaa myös Tiina-kirjoista. Silloin keskittyi seikkailuihin, mutta nykyään tyttöihin kohdistuvat vaatimukset ja kielenkäyttö nostattavat kyllä kulmakarvoja. 🤔
Mukavaa perjantaita! 💫
Joululainen; Kyllähän ajan muutos näkyy kirjoissa, se on selvää. Oudoksun silti sitä, että vanhoja kirjoja aletaan sensuroida ja lapsia pidetään pumpulissa, vaikka elämä on hyvin raadollista jo nuorisolle. No, ei ehkä niin raadollista kuin 40-luvun nuorisolle kuitenkaan. Ajattelen, että se jota nyt luodaan on toki erilaista kuin ennen, mutta pitää myös ymmärtää ajan kehykset ja sen myötä erilaiset asiat. Eikä tämäkään aika pysy ikuisesti, vaan tätä katsotaan hyvin oudoksuen joku päivä. Mutta mitä tässä tarkemmin kritisoidaan, niin se on vielä täysi arvoitus!
Juteltiin tästä asiasta oman nuoreni kanssa: olimme yhtä mieltä siitä, että sensuuri on vakava asia. Ne kirjat on kirjoitettu tiettynä aikana, tietynlaisella ihmiskuvalla tai sanastolla.
Sen muuttaminen tuntuu väärältä.
Tuntuu myös julmalta piilottaa kirjat - siis todellakin sensuroida - jos niissä tapahtuu tälle ajalle vieraita asioita.
Ratkaisua minulla ei ole - mitä näiden "arveluttavien" klassikoiden kanssa tulisi tehdä.
Nuori pohti ansiokkaasti myös sitä, ketä oikeastaan näillä sensuureilla suojelemme? Jos muumipappa (satuolento!) juo viskiä, kenen mieli siitä pahastuu, kenellä on valta sanoa että se on väärin ja miksi? Ketä suojellaan? Ryntäävätkö lapset litratolkulla viskinryyppäjäisiin?
Itse puolestani pohdin sitä, että lapselle aikuisen maailma on aina kait vähän outo. Jopa todellisuudessa käytetään kummallisia sanoja ja tehdään kummallisia asioita, miksei sitten saduissa? Kai lapsi pystyy sentään (toivottavasti) tekemään eron sadun ja todellisuuden välillä? Kai haluamme opettaa sitä? Ohjata ymmärtämään että on erilaisia kielikoodeja, erilaisia tapahtumia, mutta kaikki ne eivät ole totta. Tai että ne ovat vanhentuneita, muuttuneita?
Haluammeko vain sellaista lastenkirjallisuutta, joka ankkuroituu vain tiukkaan arjen todellisuuteen? Palaamme takaisin "Sanna menee hammaslääkäriin" ja "Teemu aloittaa päiväkodissa" -tyyppiseen kirjallisuuteen, jossa eletään vain tiukkaa todennettavaa arkea?
Hiukan kuumenen tästä aiheesta...
Sanoinkin nuorelle että pitää ruveta haalimaan kirjahyllyynsä kaikkea sensuuriuhan alla olevaa kirjallisuutta.
Jos valita pitäisi, jättäisin sitten mieluummin kokonaan lukematta muumit ja eemelit ja pepit, vaikka se onkin valtaisa vahinko. Sellaiseen tilanteeseen en haluaisi joutua että joutuisin vaikkapa ääneen lukiessa jotenkin soveltelemaan tai hyppimään yli kohtia kirjassa. Että ennemmin sitten luen jonkun ympäripyöreän Tiina tekee terveellistä salaattia -kirjan kuin rupean keksimään että juoko Muumipappa omenamehua vai rapaperisimaa, ja miksi se niin suuta kuivattaa.
Marikan polut; Kiitos tosi hienon analyyttisestä kommentista sinulle ja nuorelle!! ❤️
Minäkin kuumenen aiheesta ja minusta monessa asiassa ollaan menossa yhdenlaiseen totalitarismiin. Enkä tarkoita sitä, että ihmisiä pitäisi saada loukata, mutta se, että joku tulee sanomaan, että et saa sanoa, et ajatella näin, et missään tilanteessa… niin siitä olen todella eri mieltä. Ja sitten kun aletaan suojella lapsia, niin mennään niin sfääreihin, että ei mitään rajaa. Totuus on se, että lapsi on aina elämässä omassa maailmassaan erillisenä aikuisista. Ei lapsella ole kokemuspintaa eri asioista, hahmotusta historiasta muuten kuin oman elämänsä ajalta, saati syistä ja seurauksista. Joka tapauksessa hänellä on omat traumansa ja niin pitää ollakin, jotta kasvua ja oivallusta tapahtuu. Ei sitä voi poistaa.
Kirjojen sensurointi linkittyy minusta isompaan asiaan, eli patsaiden kaatamiseen ja ikävään historiaan liittyvien rakennusten hävittämiseen. Minusta se on vaarallista, joka pahimmillaan johtaa historian unohtamiseen ja pahan toistumiseen. Pitää pystyä kertomaan historiaa kokonaisena, ikävine ja monine puolineen.
Noista sun lastenkirjaesimerkeistä tulee mieleen opettavainen 70-luku jollain lailla. 😄 Tosi jotenkin ällöttävän valjua just tollanen suuntaus, että on vain värittömiä, hajuttomia ja mauttomia tarinoita ”Teemu aloittaa päiväkodissa”-tyyliin, jossa on tietysti vain kivoja opettajia ja kivoja kavereita. Ihan epätodellista, mutta ei kuitenkaan satua! Että toivottavasti siihen ei mennä kokonaan.
Sadun maailma on upea asia. Ei siinä lapsi mieti, että hyi kamala kun muumipappa juo!
Tiukkapipojen aikaa monessa mielessä. Oikeastaan on tosi vaikea löytää keskustelusiltaa vanhalla tavalla ajattelevien ja modernilla tavalla ajattelevien välille, ainakaan fiksusti ja riidattomasti. (Oman kokemuksen mukaan modernit kiihtyy ja suuttuu tosi paljon ja vanhat vaan nauraa ja pudistelee päätään - kertoo sekin jotain. 😉) Toinen näistä ryhmistä on vahvasti sitä mieltä, että noin ei saa tehdä ja toinen miettii, että ai noinkin sitä tehdään. Voi pohtia kumpi porukka on agressiivisempi. Vaikka tämä nyt on tietysti karikatyyri, mutta havainnollistava. 😊
En minäkään kyllä tuohon sensuuriin lähtisi. Lukisin sitten ihan jotain muuta. Aika surullista!
Lähetä kommentti