Jotenkin tulin pohtineeksi tätä aihetta linnan juhlien jälkeen. Lähdetään siitä, että mun mielestä pukeutuminen on seksikästä, ei riisuutuminen. Nykyään asia on siis ymmärretty täysin päin vastoin. Eli mä ajattelen, että se, että ihmisellä on vaatteet päällä, on paljon seksikkäämpää, kuin että on täysin alasti, taikka ”pukeutuu” johonkin pariin naruun. Kaiken näyttäminen vie mielenkiinnon heti. Siksi sellaset ohjelmat, joissa joku porukka keikkuu ilkosillaan ja yksi valitsee heistä puolisoa, tuntuu mun mielestä kaikin tavoin ihan sairaalta. Yleensä peitän silmät ja kiljun, että mä en haluu nähä, ja sit vaihdan kiireesti kanavaa. Pudistelen päätäni kauan ja mutisen, että mä en ymmärrä!
Oon ehkä yksi miljoonasta, joka näin kokee, mutta ei haittaa, jaksan kyllä ihmetellä maailman menoa vastakin. Ja oon myös jotenkin hahmottanut, että miehet ajattelee ehkä päinvastoin. Kummaa porukkaa, ei voi muuta sanoo. Jos nyt oikein muistan, niin Coco Chanel sanoi aikoinaan, että ihminen on paljon seksikkäämpi villatakissa, kuin alasti ja allekirjoitan tän ihan täysin. En muista ikinä ajatelleeni kenestäkään ihmisestä, että olispa ihana nähdä tuo alasti. Se ei vaan mee mun jakeluun. En tajua sellaista asiaa kuin seksikkyys selvästikään samalla tavalla kuin valtaosa ihmisistä.
Oon esimerkiksi aina ollu ihan huuli pyöreenä, jos joku on sanonu, että onpa tuolla hyvä perse. En tajua! Mikä on kriteeri? Musta se on vaikea hahmottaa, enkä tunne mitään kenenkään persettä kohtaan. Jos joku on tosi vähissä vaatteissa, tunnen oloni lähinnä kiusaantuneeksi ja katon muualle. Poikkeus on sauna, jossa ollaan vaikka uikkareilla ennen avantoon menoa. Siellä ei ole kiusaantunut olo, mutta en myöskään halua katsella ketään sen kummemmin. Siks sellanen pisteytysmentaliteetti on täysin mun tajunnan ulkopuolella. Voin pisteyttää 1930-luvun autoja, mutta jonkun seksikkyyttä, niin sitä en hahmota.
No mitä mä sit katon ja ihailen ihmisissä? Katon kasvoja, ilmeitä, silmiä, reagointia, mille joku nauraa, miten ihminen käyttäytyy. Sanonkin aina, että ihastun ihmisen sieluun, en ulkonäköön. Siks esim kumppanin valinta pelkästään ulkonäön perusteella on tosi outoa mun mielestä. Ulkonäkö voi ihan aluks tottakai kiinnittää huomiota, mutta jos tyyppi on sysipaska luonteeltaan, niin eipä se paljon pelasta. Kokonaisuus on arvokas juttu. Mutta vaikka ulkonäkö olis mikä, niin kaunis sielu pelastaa suunnilleen kaiken. Hyväsydämisyys, kuuntelutaito, kiinnostava persoona, hauskuus, esimerkiksi. Oon joskus sijoittanu itteni jonkinlaiselle autisminkirjon janalle, että voihan sekin olla tässä yks tekijä, että miks on mahdoton hahmottaa asioita samalla tavalla kuin muut. Mut sellaset määritelmät on vissiin jo poistuneet käytöstä, enkä sitten tiedä mikä olen. Mutta oli miten oli, tämä on yks asia, joka vahvasti erottaa mut muista. Tai ainakaan en ole montaa samanlaista ihmistä tavannut. Onneksi kuitenkin joskus jonkun.
2 kommenttia:
Tässä olen kyllä ihan samaa mieltä, että alastomuus/puolialastomuus ei ole sitä seksikkyyttä.
Esim alaston mies on mielestäni lähinnä koomisen näköinen ja penis, joka useiden miesten mielestä on se värkki mitä pitää esitellä ihan värikuvien kanssa, on huvittavin uloke kaikista mahdollisista.
Toki katselen mieluusti vaikka antiikin patsaita nakuista miehistä ja naisista, mutta niissä kun se seksikkyys ei ole se päätavoite.
Ihastuessa kyllä ensin ihastun ulkoiseen habitukseen tai osaan siitä, mutta niinkuin kirjoitit, jos ihminen on sysipaska sisältä, niin ei auta enkelinkään ulkomuoto. Toisaalta sitten taas vaikka rakastaisi toisen sisintä, niin en tiedä olenko totaalisen pinnallinen paska, mutta jos se rakastettu muuttuu vuosien mittaan JabbatheHutiksi, niin erotiikka kyllä katoaa...
Suttastiina; 😊 Kiva saada uusi kommentoijakin tänne! Samoin ajatellaan aiheesta, vaikkakin ehkä jossain marginaalissa ollaan… ehkä. 😂 Antiikin patsaista ihan sama ajatus myös. Ja kyllähän tää ainakin mun mielestä on kokonaisuus, että jos toinen muuttuu kokonaan, niin pakostihan se vaikuttaa myös laajemmin erotiikkaan ym.
Mukava kun kommentoit!
Lähetä kommentti