Tänä vuonna kiristin vaatteiden ostojani enemmän kuin koskaan. Annoin itselleni luvan ostaa jotakin vaatetta kahtena kuukautena; tammikuussa ja heinäkuussa. Mitään turhaa heräteostoa en oikeastaan hankkinut, koska kaupassa mietin tarkkaan moneen kertaan sovittaen onko esim takkihankintani jees ja mitä poistan sen tilalta.
Punainen villakangastakki on ostettu kierrätyskeskuksesta tammikuussa. Takki pääsi heti käyttöön alkuvuodesta ja sen lisäksi ostin vielä kesällä Nextiilistä Marimekon farkkutakkimaisen lyhyen takin (ei kuvaa), josta pidän tosi paljon! Molempia on käytetty ahkerasti tänä vuonna ja näiden tieltä on poistettu toistakymmentä takkia tämän vuoden aikana. Poisto tarkoittaa eteenpäin antamista taikka Nextiiliin roudaamista.
Alusvaatesetti on aina silloin tällöin tarpeellinen ostos! Tässä kaikki siltä saralta tänä vuonna.
Keväisen lääkärikäynnin jälkeen tilasin useita tukisukkia.
Paksumpia tukisukkia talvea varten kolme paria.
Kevyempiä tukisukkia kaksi paria (toisesta ei kuvaa) välikausiaikaan.
Ihan ohuita tukisukkia kahdet kesää varten.
Mielistyin tukisukkiin aika tavalla! Etenkin nämä kaksi alinta paria tuli kulutettua lähes loppuun. Syöpähoitojen vuoksi suonikohjuoperaatio vielä odottaa, joten tukisukkia käytän yhä päivittäin.
Mietin kuumeisesti, olenko ostanut vielä jotakin, mutta mitään ei tule mieleen. Rahallisesti näihin ostoksiin kului yhteensä arviolta noin 200 euroa. Kallein ostos oli Marimekon takki (50€). Tukisukille saa aika passelin hinnan aikaan myös. Mutta hui hai, tämä ei todellakaan ole mitään verrattuna siihen, mitä hurjimpina heräteostovuosinani olen hankkinut ja hussannut! En uskalla edes ajatella sitä kovin tarkasti. Ensi vuonna aion lopettaa kuukausirajoitukset (jotka taisivat alkaa muutama vuosi sitten niin, että sain ostaa vaatteita vain joka toinen kuukausi ja seuraavana vuonna joka kolmas jne), koska tässä vuosien mittaan päässäni on tapahtunut muutos. En enää himoitse vaatteiden ostamista. Minulla on kutakuinkin kaikki, mitä tarvitsen ja tiedän, että pystyn hypistelemään vaikka mitä ihanuuksia kaupassa, ostamatta niitä kuitenkaan. Teen edelleen poistoja vanhoista kätköistäni aina kun siltä tuntuu (eli kun vaate on auttamatta pieni tai en ole pitänyt sitä enää vuosiin) ja harkitsen hyvin tarkkaan uusia hankintoja, jos niitä tarvitsen ylipäätään. Sitä paitsi aion viedä rikkinäistä tai pieneksi jäänyttä myös ompelijalle!
Tämä oli oikeastaan se maaliviiva, mihin pyrinkin, lähtiessäni tälle tielle. Olen tyytyväinen ja pakko sanoa, että en ehkä olisi uskonut pääseväni tähän pisteeseen ehkä ikinä. Siksi tsemppaan kaikkia muitakin astumaan uusille poluille omaan tahtiin ja tekemään muutosta, mikäli nykyhetki ahdistaa! Kaikki on mahdollista.
2 kommenttia:
Hei. Olen jo pitemmän aikaa pyrkinyt hankkimaan vaatteeni kirpparilta. Ja aina kun ostan jotain on jonkun toisen poistuttava. Näin yritän pitää vaatekaapissani vain niitä vaatteita joista todella pidän. Siitä saa jonkinlaista tyydytystä.
Mutta noi sun tukisukat ovat todella ihastuttavia. Ei aina niitä samoja ankean ruskeita. Ovatko hyviä? Ilmeisesti polvisukkia kaikki,jääkö puristamaan polvitaipeesta?
Hyvää vuoden vaihdetta sinulle.
Anni; Hyvin toimiva ja järkevä systeemi sulla! 👍👍
Joo, vihaan ruskeita tukisukkia, vaikkakin noi ohuet nailoniset osoittautui yllättäen parhaimmiksi! 😲
Nämä on paljon parempia kuin olla ilman (olen vertaillut), vaikkakaan yöllä en käytä näitä. Sairaalassahan oli pakko pitää yötä päivää niitä kammoja reisipituisia tukisukkia, joiden takia oli niin kuuma, että meinasin seota. (Ihan oikeesti; sain rauhoittavia sen takia!) Osa sukista painaa enemmän polvitaivetta (mustat) mutta kun hiukan venyvät käytössä, niin eivät enää pahasti.
Kiitos, hyvää vuodenvaihdetta myös sinne! 😊
Lähetä kommentti