.

.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keramiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keramiikka. Näytä kaikki tekstit

23.4.2025

Ostoksia Fiskarsista


Alunalkaen mielessä oli, että Fiskarsista ostan ainakin kahvinpaahtimon kahvia ja käsityöläisten tuotteita (etenkin keramiikkaa, koska siihen on himo). Kahvia tulikin tosiaan ostettua varmuuden vuoksi kolme erilaista pakettia ja keramiikkatuotteita peräti viisi kappaletta! Sekä lisäksi vielä yksi koru.


Fiskars Coffee Roastery oli kiva paikka tutustua. Juttelin perinpohjaisesti Alanin kanssa kahvista ja siitä mitä tehdä kun tavallinen törkykahvi ei sovi masulle. Kahvi osoittautuikin paljon mutkikkaammaksi asiaksi kuin että tietty paahtoaste ei sovi jollekin vatsalle! Lopulta päädyin tekemään itselläni ihmiskokeen ja ostin kolme perin erilaista kahvia; Fiskarsin vaalean, tumman ja espresson. Jokaisessa niistä on sekoitus Brazil Natural ja Colombia washed -kahvia, paahtoasteiden ollessa 2, 3 ja 5.


Ostin myös tämän valloittavan kahvikupin! Samaa sarjaa, mitä ostin aikoinaan Mathildedalista heinäkuussa -22. Kuppi on Tiina Harjolan tekemä ja erittäin mieluinen!


Desicon myymälästä haalin vähän tuoksukynttilöitä; maitokahvi, koivu, vanilja, cafe ja omena. Nuuuh!


Leanikan korvikset. Niin simppeli ja niin kaunis malli! (Materiaali nahkaa!)


Paateron keramiikkaverstaalta löysin pari viehättävää nappia.


Riitta Talonpojan keramiikkafisuihin rakastuin oitis! Yksi piti saada itsellekin.


Pieni lähes nappimanen keramiikka-alusta valikoitui vihreänä versiona ja se saa paikkansa tiskipöydältä, jossa aina joku veitsi tai muu kaipaa alustaa. Sekin Riitta Talonpojan.


Äärimmäisen herkät keramiikkakukat herättivät huomioni jo ensimmäisellä kerralla Aura-putiikissa ja pitihän ne käydä ostamassa seuraavana päivänä! Ne ripustan ehkä kelottuneeseen ohueen oksaan ikkunalle. Niin ikään Riitta Talonpojan mallistoa.




19.8.2024

Hämeenlinnan keskiaika 2024

 

Pieni kuvakooste Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilta. Siitä onkin melkein kymmenen vuotta, kun olin täällä viimeksi. Myyntituotteet oli vähän muuttuneet ja kävijät oli paljonkin muuttuneet. Myynnissä oli yllättävän paljon ns tusinakoruja, mutta oli kauniita uniikimpiakin toki. Tekstiilejä oli mielestäni vähemmän kuin joskus (paitsi niitä ns keskiaikavaatteita) ja keramiikkaa oli mukavasti. Alimmissa kuvissa ihanat keramiikkapöydät, joista jäin hiukan katumaan, etten ostanut Naantalilaisen tekijän (nimi jäi hämärän peittoon, koska hänellä ei ollut nettikauppaa) astioita. Sen sijaan kolme pikkuriikkistä taloa ostin Seinäjokelaiselta tekijältä. Kuvat ostoksistani laitan blogiin toisella kertaa. Oli vielä yksi tosi houkuttava keramiikkapöytä, mutta koska myyjä oli niin kännissä, että silmät seisoi päässä, en halunnut ostaa häneltä mitään. Kävijöistä noin puolet tepasteli jossain keskiaikatamineissa taikka fantasiapukimissa ja aika monella oli keijukorvat. Ite en jaksanut sonnustautua kuuman päivän takia pitkähihaisiin keskiaikamekkoihini. Hauska tapahtuma ja suosittelen käymään!














18.4.2023

Keramiikkakurssin yhteenveto

 


Keramiikkakurssi on päättynyt ja olen toisaalta haikeana ja toisaalta tuntuu, että ihan hyvä, että loppui. Haluan toki jatkaa keramiikantekoa jatkossakin, mutta teenkö sen täällä vai muualla, se on vielä auki. Minulle sopisi aikaisemmin päivällä käytävä kurssi, enkä siksi ollut juuri koskaan ihan loppuun saakka tunneilla. Ja muutenkin; kolme tuntia on aika pitkä aika myöhään illalla.


Vaan uskomattoman paljon sain tehtyä töitä syys- ja kevätkaudella yhteensä! Laskin, että niitä oli yli 50. Tosin, minähän keskityin aika helppoihin tasomaisiin töihin, enkä esim dreijannut kertaakaan. Jotenkin vaan oli sellainen olo, että haluan tehdä yhtä lajia kylliksi, ennen kuin siirryn seuraavaan. Olin tosi innoissani tilaamistani lasitteista, joskin ne aiheuttivat myös pettymyksiä käyttäytymällä ihan omavaltaisesti (mutta se on kuulemma lasitteen tapaista) Olin myös haltioissani tekstikeramiikasta, johon ujutin hyvin henkilökohtaisia ja merkityksellisiä asioita.


Jäi myös tunne, että paljon on vielä tekemättä! Haluaisin tehdä enemmän tekstikeramiikkaa, astioita, figuureja, koruja, käyttökeramiikkaa jne jne. Etenkin japanilainen keramiikka kiehtoo tosi paljon! Sitä täytyy päästä tekemään vielä jatkossa. Sen hallittu kömpelyys ja tyylikäs epäsymmetrisyys, värien luonnollisuus ja lasitteiden villeys lumosi minut täysin. Myöskin rakukeramiikka kiinnostaa. Kokonainen maailma on vielä edessä siis!








20.2.2023

Tavallisia arkijuttuja


Nykyään pyörii mielessä joka päivä se, että miten usein pääsen hierojalle tai vastaavaan kehonhuoltoon. Tällä viikolla on tulossa Kalevalainen jäsenkorjaus ja siitä eteenpäin koko maaliskuun ajan, lukuunottamatta yhtä viikkoa, on tiedossa erilaisia hoitojuttuja. Huhtikuullekin olen jo hahmotellut alustavasti samansuuntaisia menoja. Luulen, että ihan akuutissa tilanteessa hierojalla tai vastaavalla pitäisi juosta pari kolmekin kertaa viikossa, mutta siihen ei suoraan sanottuna ole varaa. No, mun olkapään tilanne on nyt aaltoileva. Nyt hiukan huonompi kuin viikko sitten. Kuumakivihieronta auttoi perjantaina, mutta eilen aloin taas olla kipeä. Johtuu varmaan lumitöistä! Mutta kukas muukaan niitä tekisi, kun miehellä on omat särkynsä. Että tämmöstä. Inkivääriä juon ja syön, sillä tuskin siitä ainakaan haittaa on. Apteekista pitäisi hakea kolesterolilääkkeet. Se onkin sitten mun eka peruslääkitys. Voisin totta vie tehdä asialle jotain ruokavalion ja liikunnan kanssakin, mutta nyt ei ole jaksamista siihen. Katon asiaa myöhemmin ja ainahan voin myöhemminkin kokeilla saisinko verisuonet kuriin ilman lääkkeitä.


Helmikuu on melkein lopussa, enkä ole muistanut ostaa kukkia kotiin aikaisemmin! Sehän on mulla budjetissa ja yhtenä aika tärkeänä juttuna hankintalistalla joka kuukausi. Eilen menin markettiin vaan toteamaan, että jaahas, kuljetusalan lakko mahtaa vaikuttaa, sillä tulppaaneja ei ole. Lidlistä kuitenkin löysin vähän kulahtaneen mutta ison kimpun sekavärisiä tulppaaneja ja vähän empien otin ne, koska muutakaan ei ollut. Jaoin kimpun kolmeen eri maljakkoon ja vaikka varsien leikkauspinta oli kuivettunut, eikä niillä ollut kaupassa vettä, sain kaikki heräämään pirteästi eloon. Ihmeellistä miten pieni kukkahankinta tekee iloiseksi!


Me nukutaan edelleen puhallettavilla patjoilla lattialla. Moottorisängyt on asennettu kyllä paikoilleen vesisängyn kehikkoon, mutta testausta enempää niitä ei ole käytetty. Varmaan me aika pian niihin kuitenkin siirrytään. Mä luulen, että pidän oman puoleni vähän tuolla tavalla pääpuoli ylöspäin, koska äkkiarvaamaton refluksikohtaus on aika ikävä kipu, jos siihen ei voi varautua. Tämän pitäis sitten estää sellaset kivut lähes kokonaan. Tai näin mä kuvittelen. Tottakai pitää vähän kattoo syömisiään ja kellonaikoja myös, ettei syö pöydällistä raskasta ruokaa just ennen nukkumaan menoa. Ihanaa, että ei tarvii enää etsiskellä superisoja lakanoita kissojen ja koirien kanssa! Voin jopa ostaa jossain vaiheessa ihanan värisiä pellavalakanoita sänkyihimme!


Nukkuminen lattialla on aiheuttanut sen, että en ole lukenut koko aikana kirjoja. Johtuen tietysti siitä, että siinä lattialla ei ole mitään yövaloa ja koska mä luen vain ennen nukahtamista, niin sitten se lukeminen on vaan jäänyt. Ja kuitenkin joka paikassa pursuaa kirjapinoja, joihin haluaisin päästä käsiksi. Vesisänkyaikana meillä oli seinälamput, joissa oli muuntajat ja nyt ollaan huomattu, että ensinnäkin tähän sänkyyn tarvitaan pitempivartiset lamput ja toisekseen ne muuntajat kuluttaa sähköä, vaikka lamput ei olisi päälläkään. Siinäpä kaksi hyvää syytä etsiskellä uudet lamput. Ja sitten voi taas lukea!


Tänään on kuudenneksiviimeinen keramiikkatunti. Jatkan lasituksia ja mietin mitä ihmettä vielä tekisin. Ehkä jonkun kipon. Mä oon kokeillu mun neljästä omasta lasitteesta vasta kahta (tässä lasken siis sen mangaanipesunkin lasitteisiin, vaikka eihän se oikeastaan ole) ja niitä kahta muutakin lasitetta olis ihan kiva päästä kokeileen ennen kuin kurssi loppuu kokonaan.


7.2.2023

Tekstikeramiikka onnistui!

 

Tekstin tekeminen keramiikkaan on tarkkuutta vaativaa, mutta onnistuessaan lopputulos on tosi palkitseva! Ekan polton jälkeen sivelin teksteihini mangaanipesu-nimistä ainetta, joka löytyi täältä. (Kuvassa on raaka työ ennen mitään polttoja.) On olemassa myös muita ”metallipesuja”, mutta mielestäni tämä on tarkkarajaisin ja näkyy hienoissakin juonteissa.


Mangaanipesu voidaan sivellä joko isohkolla pensselillä koko tekstirivin yli, tai sitten pikkuisella siveltimellä suunnilleen vain kirjaimiin. Kokeilin molempia tapoja. Isolla pensselillä ruskeaa sotkua tulee paljon ja sen pois pyyhkiminen kostealla sienellä vie aikaa. Tarkemmin tehty sively tuo myös sotkua, mutta pois pyyhintä on helpompaa. Molemmissa tapauksissa ruskeaa jää joka puolelle pikkuisiin painanteisiin ja hiuksenhienoihin kohtiin ympäri keramiikkaa ja koko työ näyttää sotkuiselta. Mutta ei hätää. Lopputuloksessa se kaikki on kadonnut. Kun mangaanipesu on kuivunut, (vie hetken) niin päälle voidaan sivellä läpinäkyvä väritön lasite. Työ voidaan myös jättää pelkälle mangaanipesupinnalle, mutta silloin se ei ole esim elintarvikekelpoinen työ, eikä se tietenkään kiillä kuin lakattu.


Yllätyin myös siitä, että apuviivoihin tuo mangaanipesu ei jäänyt. Eikä sen siis pitänytkään niihin jäädä. Apuviivat on painettu kevyehkösti viivottimella, siksi uurteiden rajat ei ole niin jyrkät ja aine ei ilmeisesti sen takia jää niihin.


Tämä margariinipurkin kannen kokoinen pieni ”lauta” on kaulittu kuviokaulimella. Mietin tarkkaan, minkä lasitteen siihen haluaisin. Päädyin ihanaan ”GreenTea”-nimiseen lasitteeseen, jonka pitäisi tuoda kohokuviot nätisti esiin.


Lopputulos oikein sykähdytti! Jokainen kuvio on tarkasti näkyvissä ja lasite on eläväinen ja kaunis! En voinut olla hypistelemättä työtä käsissäni, sivellä sen kuviopintaa ihastuneena ja ällistelemättä, miten yli odotusten tämä kokeilu onnistui! Ja nyt ahdistaa vain se, että keramiikkatunteja on aika vähän enää jäljellä! Kahdella viimeisellä tunnilla ei enää voi rakentaa savesta mitään. Eli varsinaisia uuden työn väsäystunteja on enää viisi! Apua!! Pakko mennä uudelle kurssille syksyllä. Ja pakko miettiä tosi tarkkaan mitä sitä loppuajalla haluaa tehdä.


23.1.2023

Keramiikan uudet kujeet


Varmaan jo vihjaisinkin syksyllä, että mielessä on keramiikan ihan uudet koristelut. Tässä ne tulee, eli kuviokaulin ja etenkin tuo kirjoitus on se, jota syksyllä jo suunnittelin! Miehen kätköistä löytyi vanhoja kirjasimia, joilla ryhdyin kokeilemaan tekstin luomista. Kyseessähän on siis Edith Södergranin runon ”Tähdet” alkuosa. Oli vaikea arvioida paljonko saveen mahtuu tekstiä, joten kokeilu menköön tällä versiolla.


Ihan täysin en ole tyytyväinen kirjainten tikkukirjaintyyliin, enkä siihen, että kirjasinpohjan ympyrä jää saveen näkyviin niin helposti. Siksipä tilasin juuri ihan omat kirjasimet ja ensi kerralla kokeilen sitten niillä.


Tämän kuviollisen tarjoilulaudan idean apinoin Kotonasi-blogista. Kiitos Annukka! Kuvio on vähän erilainen ja reunat on mulla paljon töhryisemmät, mutta idis on sama! Yhtään en vielä tiedä millä lasitteella näitä sitten lasitan. Takataskussa on paljon ideoita tekstityyppisille keramiikkakuvioille. Omia lasitteitakin tilasin näin alkuun neljä kappaletta samalla ja odotan tosi innolla, miten niiden kanssa työskentely sujuu!!


10.1.2023

Ja pettymyshän siitä tuli

 

Eilisestä keramiikkajälleennäkemisestä siis. Oikein superpettymys!


Että olenkin kauniisti osannut tuon lasitteen noihin lusikanpesiin laitella. Ilmeisesti ihan liian paksusti söhrätty. Muuten tykkään lusikoitten muodosta ja varsista oikein paljon, etenkin tosta vasemmanpuoleisesta. Mutta lasite on ku joku mansikkajäätelön jämä lusikassa. Pitäis kai aina tehä monia versioita, eikä jättää kaikkea yhden kortin varaan.


Ja sit tää pikkulautanen. Siis luulin, että mua odottaa valkoinen lautanen!! Miks se on ällöttävän sininen?! Kuvio näkyy kyllä hyvin, ei siinä mitään. Mutta se ei nyt auta yhtään asiaa. Olenkin jo löytänyt lautaselle uuden omistajan.


Kuusikko. En ole aivan varma mitä tarkalleen odotin, mutta jotenkin tuo sinivihreä on väärä ja etenkin tuo ylhäältä ”valuva” lumi on ihan väärä. Vaikka näyttää se nyt hitusen paremmalta kuin ensinäkemältä.


Tämä riippuvaksi tarkoitettu teos on ehkä melko jees. Kokeilin lasitetta toiselle syrjälle vähän ja toiselle paljon ja tältä se sitten näyttää. Vähempi olis riittäny. Kuviot vasemmalla reunalla vähän tukossa.


Ainoostaan tämä lautanen on mun mielestä onnistunut. (Paitsi miks oikeessa laidassa on melkein väritön kohta?! En tiedä!) Tykkään tästä sinisestä kauheesti ja tästä kuviosta myös! Tämähän on siis painettu sellaisella aidolla antiikkisella irtokauluksella, joka on ihan kevyt ja ohut, ettei siitä luulis edes tulevan mitään kuvioita. Mutta silti tää toimii! 

Savi on ensin kaulittu levyksi, sitten leikattu reunat käyttäen Finelin emalikulhoa muottina. Sit asetettu kaulus savilevylle, kaulittu ja annettu kuivua. (Kuulemma oikeasti työjärjestys olisi eri. Mutta minä olen jukuripää ja haluan tehä just nimenomaan näin päin!) Jonka jälkeen raakapoltto, lasitus ja loppupoltto. Voila! Halkaisijaltaan tää on vain 13cm. Eilen mulle sanottiin, että sä teet aina niin pieniä töitä. No kun aluks sanottiin, että ei sitten isoja töitä! Joskus mää oon kai vähän kirjaimellinen.


9.1.2023

Keramiikkakurssi jatkuu loman jälkeen!


Tässäpä viime syksyn tuotoksista vihdoin osa. Tykkään noista kynttilänjaloista tosi paljon! 



Molemmat lasitteet toimii ja leima on kiva koristus muuten vähäeleisessä mallissa. Valkoinen on lempparini näistä kahdesta.




Talon seinämistä tuli kivat, vaikka tuo hölmö logiikkavirhe kaavan mittauksessa vähä häiritseekin. (Kapeaa seinämää ei tosiaan voi tehdä vaan kääntämällä kaavan reunoja sisäänpäin, koska katto on sit ihan eri kohdassa! En tajunnu tätä tunnilla.) Seinämiä sais olla kuitenkin enemmän, jotta niistä sais paremman kylänäkymän. Kaava on jäljellä, joten voin tehtailla niitä lisää. Tehdä pienemmät sivuaukot ja isommat ikkunat ja kokeilla erilaisia lasitteita.




Kuusikko odottaa valmiina koululla! Mulla on siitä suuret odotukset ja toivon, ettei se tällä kertaa oo kokenu kovia, kuten edellinen kuusikkoparka.



Nämä lusikat on jo tässä vaiheessa huikeesti paremmat, kuin ensimmäinen haparoiva kokeilu. Nekin näen illalla valmiina ensi kertaa. Toivottavasti uuni teki lasitteesta just sellasen, ku ajattelin.


Pää on täynnä uusia ideoita ja suunnitelmia! Odotan tilipäivää ja tilaan välittömästi kasan omia lasitteita ja muuta hauskaa. Oon niin innoissani keramiikasta, että voisin notkua koululla vaikka joka päivä!