…ja se näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen”. Näin luki otsikossa. Hmmm no, olihan ne lapset siellä peltotöissä mukana, koska heillekin oli omia pieniä hommia. Kuka toimi nappulapoikana, kuka haravoi jämiä. Mutta miten ihmees se näkyy vielä?? Lapset ei tiedä mistä maito tulee? Täh? Aivot lyö kyllä nyt ihan tyhjää! Kunnes luen otsikon uudelleen; ”pelolla” ei pellolla. Näin mulle käy harva se päivä. Äh.
Oudoin otsikko oli ehkä se, kun poliisi ampui nuoren Fergusonissa. Kun mietin varmaan pari päivää miks kohistaan siitä, että joku poliisi laukaisee aseen jonkun traktorissa?? Kunnes tajusin mistä siinä OIKEESTI oli kyse. Se Ferguson olikin kaupunki, eikä kenenkään teinin traktori, niinku tyyliin Nivalan yläasteen pihassa kevätjuhlan aikaan. Se poliisi siis ampui henkilön, okei, no sitten…
No palataas tuohon pelkoon. Ymmärrän sen nykyihmisen empaattisen hädän kyllä jollain tasolla. Mutta nykyihminen ei sitä vastoin ymmärrä, että entismaailma oli täysin eri. Se ei ole sama, kuin että sut huispaistais aikakoneella johonkin epämääräselle keskiajalle ja kokisit kaiken horrorina. Ei. He oli aivan eri yhteiskunnan ja ajatusmaailman kasvatteja, he ei kokeneet samoin kuin me, he ei ajatelleet samalla kaavalla kuin nykyään ajatellaan. Suoraan ei voida siis ikinä verrata meitä ja heitä. Esimerkiksi jos lapsi kuolee nykyään, se on perheelle poikkeuksetta niin iso tragedia, että vanhempien mielenterveys voi suistua raiteiltaan loppuelämäksi. Mutta esimerkiksi 1800-luvulla perheestä saattoi kuolla 9 lasta, eikä yhtään jäänyt eloon, mutta silti elämä jatkui. Rankka esimerkki, mutta osoittaa ihmismielen ja suhtautumisen muutoksen konkreettisesti.
No varmaan tuossa artikkelissa toisaalta kyllä haetaan jotain 80-lukua verrokiksi. Sitä mun nuoruutta. Mutta en pidä sitä aikaa pahana tässä suhteessa. Jos mennään historiassa taaksepäin sinne juurisyihin, niin ei muinoin ollut ketään pitämässä taaperoa kädestä ja selittämässä kerta toisensa jälkeen kaikkia asioita juurta jaksain. Ei ollut aikaa ja mahdollisuutta. Silloin oli kätevämpää pelotella lasta sanomalla vaikkapa, että vedessä elää Näkki, joka syö jos veteen menee. Pelasti varmaan tuhansittain lapsia hukkumiselta. Kasvatettiin pelolla, vältettiin kuolema. Kumpi oli pienempi paha? Välillä mun mielestä olis ihan terveellistä yhä osata pelätä jotain asioita, ihan itsesuojeluvaiston takia.
Kuvan lapsi on nimeltään Hilda. Hän ei kuollut lapsena, vaan nuorena aikuisena. Hän asui pienessä torpassa ja lähti nuorena suureen maailmaan sisarustensa, isänsä, isoisänsä ja tätiensä jalanjäljissä. Siis ihan sinne merten taa Ameriikkaan. Siellä hän kohtasi varmaan mukavan oloisen miehen ja tuli tietenkin sitten raskaaksi. Mies häipyi ennen lapsen syntymää kuvioista ja Hilda parka päätyi itsemurhaan. Hän oli mummani nuorin sisko. Ensimmäinen vanha lapsikuva, joka kuvieni seasta tuli vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti