Uusi viikko alkoi edelleen haastavasti, oikeastaan paljon haastavammin kuin viime viikko! Kipulääkkeet ei juurikaan auta miehen iskiasta, töihin on pakko raahautua, kun ei ole muitakaan jotka tekis. Ollaan aamulla pohdittu kovasti sijaista, että mistä sellaisen nappais. Myöskin lääkärille pitäis mennä uudelleen, vaikka en tiedä mitä he voi, kun kuulemma leikkausta ei lainkaan mietitä tässä vaiheessa.
Se suositeltu akupunktiovastaanotto on (tietysti) Tampereen ydinkeskustassa, johon ei voi pysäköidä tai edes ajaa omalla autolla, eikä parkkihallista käveleminen ole tässä tilanteessa vaihtoehto. Nyt ärsyttää taas se, että miksi keskustoja tehdään vaikeasti saavutettaviksi. Terveet nuoret ja hyvinvoivat tietysti pystyy niissä hyppelehtimään, mutta muut on ihan pulassa. Kela-taksikin avautui mulle aiheesta sen edellisen syövän aikana ja oli hyvin näreissään. Terveen on sitä hyvin vaikea käsittää, mutta jos on tavalla tai toisella avuton, on vähän ankeaa. Jos paikka, johon on menossa, sijaitsee vaikkapa Hämeenkadulla, eikä siinä kohdassa voi pysäköidä, eikä parkkihallista pysty kävelemään, niin mitä tehdä? Kaiken stressin päälle sitä aika helposti pillahtaa itkuun ja samaan syssyyn saa paheksuntaa, kun ei ole ekologinen vaan haluaa huviajella ja pössytellä polttoainetta mennen tullen, kuin joku 80-luvun ökyporho.
Cappuccinolla kävin sentään viime viikolla, samalla kun sain syöpälääkäriltä hyvän lausunnon. Tällä viikolla olis sitten syöpäyhdistyksen salikäynti ja siellä fyssarin henkilökohtainen ohjaus. Sitä olenkin jo odottanut - uskokaa tai älkää - pari vuotta! Silloin vain kukaan ei osannut mulle sanoa siitä mahdollisuudesta ja kuulin tästä salista vasta noin viikkoa ennen leikkausta tänä keväänä. Viime viikolla kuulin lisää kivoista mahiksista ihan oman kunnan työkkärin virkailijalta. Mulla on oikeus työttömän terveystarkastukseen, peruslabroihin, ilmeisesti jonkinlaiseen ravitsemusterapeutin käyntiin, ohjattuun liikuntaan ja saliin ihan siinä omassa kunnassa! Hipsis heijaa, tämäkin tuli ihan puskista ja vähän viiveellä, etten sanois. Mutta olen hyvin iloinen näistä kaikista! Paitsi miehen tilanteesta, joka on umpisolmussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti