Luin äskettäin kiinnostavan Naisia jotka etsivät suurta tulta. Kirja tempaisi mukaansa, paitsi henkilövalinnoillaan, niin myös kirjoittajan mukavalla ja helposti lähestyttävällä jutustelutyylillä. Pääidea on kertoa millaista oli elää ns suuren taiteilijan varjossa. Naisista useat olivat myös itse taiteilijoita, jopa yhtä suuria kuin puolisonsa, mutta joutuivat luopumaan urastaan tai ainakin himmailemaan tuntuvasti omaa luomistaan avioliiton astuttua kuvaan.
Kirjan esiteltävät naiset ovat; Greta Hällfors-Sipilä, Aino Aalto, Elissa Aalto, Saimi Järnefelt, Majsi Salokivi, Hilja Onerva Lehtinen, Kirsti Gallen-Kallela, Helmi Vartiainen ja Tuulikki Pietilä.
Aallon perhe kiinnosti tietysti aika lailla, sekä L.Onerva, josta muuten tuli kiinnostava ja paljon monipuolisempi kuva, kuin aiemmin mistään muualta luettuna. Kirsti Gallen-Kallela ehkä jopa vähän ärsytti, sillä hänestä välittyi fiilis, että kaikki on edessä, mutta pitää vain valittaa kuin teini. Tiedän, että teen hänelle vääryyttä, mutta en voinut mitään tälle mielikuvalle. Tyko Sallisen puolison Helmin tarina säälitti ja raivostutti; miten paska tyranni mies voi ollakaan?! Ainoastaan Tuulikin ja Toven tarina oli ihana ja tasapainoinen.
Googletin myös Gretan nimeä kuvahaulla ja voi hitsi miten tykkään hänen tauluistaan! Saimi Järnefelt häälyi itse kahden tulen välissä; näyttämö vai perhe? Yllättävän kauan hän jaksoi näytellä pitkin Suomea, erossa perheestään, vaikka lopulta valitsikin perheen.
Jostain syystä naishistoria kiinnostaa ja tämä kirja onkin oiva kokoelma erilaisten naisten elämäntarinoita. On paljon lahjakkuutta, nuoruuden intoa, yllättäviä avioliittoja, joillakin jopa julmuutta, lasten riistämistä pois äideiltään, alkoholismia, väkivaltaa, mielisairaalavuosia, mutta onneksi myös yhdessä luomista, toinen toisensa tukemista, elämänjanoa, matkustelua ja kauneutta.
Tätä suosittelen!
1 kommentti:
Tämä olisi kyllä kiinnostava. Juuri Aallot etenkin. Kiitos vinkistä 😊
Lähetä kommentti