Tämä Heikki on saman talon isäntä, (jossa se Susanna-niminen esiäitini, josta kirjoitin esim täällä, asui) ja jonka poika vietiin isonvihan aikaan rajan taa. Kerron muutamia kohtia Heikin muistopuheesta.
Heikki Jaakonpoika Jouppila 1680-1753
”Anno 1698 johdatti edescatsomus Hänen Awiolijtohon, sen silloin Siwiän ja Cunniallisen taloin tyttären cansa Elisabeth Erici Filppulasta, joca nyt on jäänyt murhellisen yxinäisyteen, ja seurannut Mies wainajatans muldihin. Tämä awioliitto wahwistettin wihkimisen cautta mainittuna wuotena 1. Januarii johonga awiokäskyn Jumala sijtte siunais 19 lapsella, 12 Poijalla ja 7 tyttärellä, joista yxi tytär elos on, nyt läsnäolewa ja rak.Miehens cansa. Poista ei ole wissimbätä tietoa cuin että caicki muut owat cuollet, yxi joudui endisen wihollisen wallan alla wenäjähälle, josta se meille tuttava Mies sen saman poijan nimellä tacaisin tuli, se poijaxi myös silloin omistettin mutta sijttemmisen on totuus asiasta rijdan ala joutunut, Esiwallan Halduhun annettu, ja sielä picahan ratcaistawa.
A:o 1714 oli hän myös muiden pitäjähän miesten cansa Matcas wenäläistä wastan, sijnä nijn cutzutus Luovan sodas, josta Jumala Hänen ynnä muiden cansa ihmellisesti säilytti. Sijtte wihan aicana joudui wihollisten armottoman käden ala Uppalan talosa, jotca händä tulella paistit ja sen cautta waadit händä rahaans ja caluans käsihin tuoman, mutta sijtäcin tuscasta Herra Hänen Hengis päästi. Ja ehkä sijtä sijttemmisen suuremmat wanhuden wiat seuraisit. Elämäns puolest oli muutoin terwellinen, nijn ettei erinomaista tauti wuodetta tiedos ja muistos ole.
Toimellinen talon asuja, ahkera työntekiä sijnä siwus, Isännyden cuitengin wanhudens woimattomuden tähden äskö aicoihin ulossanoi, ja wäwyns halduhun uscoi. Cuoleman sanoman sai paisuman cautta oikian reitens 1.Januarii eli uuden wuoden päiwänä, nijn että Hänen cohta täydyi wuotesen turwans otta. Waiwat enänit, woimat wäheni Hetki lähestyi, Kesti cuitengin waiwains alla wähän yli wijden wijcon ja ercani sijtte nijn mailmasta 7. Febr. tänäpäiwänä colme wijkoa sitte.”
Hiukan kylmät väreet menee, kun ajattelee näitä ihmisiä ja heidän aikojaan. Kuolleittenluettelossa hänen kuolinsyynsä oli ’ajos, paise, kasvain’. Hänen vaimonsa ei ole kuollut ennen hautajaisia, vaikka sen kuvan tekstistä vähän saakin, vaan elää 91-vuotiaaksi ja kuolee vasta 1770. Se omituinen käsitys, joka monilla nykyihimisillä on, että ’ennen kuoltiin niin nuorena oi voi’ johtuu keski-iän määritteestä, ei suinkaan siitä, että jokainen kuoli nuorena. (Jos perheessä oli 10 jäsentä, joista viisi eli 100-vuotiaaksi ja viisi kuoli ennen yhtä elinvuotta, on perheen keski-ikä silloin 50 vuotta, eikä se kerro mitään siitä, kuinka vanhana kuoltiin.) Heikki on ollut tervaskanto, ottaen huomioon kovat ajat, taudit, sodat ja kidutukset. Mutta hänen vaimonsa Liisa vasta tervaskanto olikin! 19 synnytystä, sodat, taudit, kova elämä ja silti 91 vuotta lasissa. Wau. Heidän ensimmäinen lapsensa Jaakko syntyi samana vuonna, jona he menivät naimisiin ja kuoli sitten seuraavan vuoden lokakuussa. Saman kuukauden aikana kun ensimmäinen lapsi kuoli, syntyi toinen lapsi, Liisa, joka hänkään ei elänyt seuraavaa toukokuuta pidemmälle. Aika lohduttoman tuntuista nykyihmiselle, mutta siihen aikaan suht tavallista. Tekee mieli nostaa hattua heidän sinnikkyydelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti