Vihdoinkin kaupungissa!

 

No se eilinen käynti TT-kuvassa meni hyvin. Olin varmuuden vuoksi syömättä aamun ja sitten sanoin heti hoitajalle, että mua jännittää se kanyylin laitto. Hän oli ihan rauhallinen ja sanoi laittavansa mulle pienen kanyylin. (Mullehan laitettiin leikkaussalissakin vauva-kanyyli.) Ja se meni tosi hyvin! Hän ei yrittänytkään tunkea sitä kämmenselkään, vaan heti kyynärtaipeeseen, siihen parempaan eli vasempaan. Itse kuvaus sujui silmät kiinni, hengitysohjeita kuunnellen ja melko rennosti. Olin niin onnellinen sen jälkeen, että melkein itketti. Nyt se on ohi!

No sen jälkeen köröttelin ratikalla keskustaan ja menin yhteen lempikahvilaani juomaan cappuccinon! Jälkikasvu tuli myös paikalle ja menimme yhdessä vielä toiseen kahvilaan jääteelle ja haukkaamaan jotain purtavaa. Ai hitto miten hyvältä kananmuna-pekonisämpylä maistui, kun oli jo vähän heiveröinen olo syömättömyydestä!

Sitten menimme East Asian Marketiin Kuninkaankadulle ja ostimme hapanluumusoossia, tulista mangopikkelssiä, srisacha-rapuchipsejä ja Tom Yam-tahnaa, sekä sokeriruokolimsaa (joka oli ällöttävää!) Tämä kauppa on hirmuisen iso verrattuna mihin tahansa etnisiin ruokakauppoihin ja siellä saa kyllä pähkäillä kymmenien soijalaatujen välillä taikka nuudelimerkkien ristitulessa. Joskus kannattaa ottaa riski ja maistaa jotain ihan uutta juttua, kuten minä nyt tätä hapanluumusoossia, joka sopii täydelleen lihan kanssa.

Lopuksi vielä laahustimme (koska minulta loppui voimat ja olisin niin hirveästi halunnut istua levähtämään jo siellä kaupassa) kohti Tallipihaa. Varsinaisesti en ostanut sieltä mitään, vaikka hypistelinkin sitä ja tätä. Istuin ja ihailin syysvärejä, kunnes hoksasin kuvatakin jotain. Seuraavaksi heillä on joulusesonki ja täytyy kyllä sanoa, että he todella panostavat ympäristön kauneuteen ja sesonkijuttuihin! Ja ne puodit on oikeasti ihania!

Yllätyin vähän itsekin siitä, miten nopeasti voimat edelleen menee. Ei tarvita kuin pieni kävely puolen korttelin mitalta, niin olen ihan puhki. Onneksi pääsen ihan pian vesijumppaan! Eilen en viitsinyt mennä, kun kanyylinreikä olisi voinut ärtyä. Niinhän mulle vähän kävi silloin kun käteen pistettiin vuosi sitten kortisoni ja menin heti sen jälkeen uimahalliin. Auts. Kantapään kautta tää elämä näköjään suoritetaan suurelta osin!

Vaan olipa ihana olla kaupungissa! Istua ratikassa (Hämeenkadulle oli tullut kevään jälkeen yksi uusi lounaspaikka) ja lompsia kahvilaan ryystämään lempikaffia, silmäillä näyteikkunoita ja piipahtaa johonkin liikkeeseen jos huvittaa. Nyt mun oma henkilökohtainen sytosulku on ohi!!