Tallipihan joulu -25

 

Tallipihassa on aina pakko päästä käymään joulukuussa! Se on niin jouluinen ja kaunis, tunnelmaa pursuava ja kaikissa puodeissa on kivoja juttuja myynnissä. Siksipä eilen käytiin vain kolmessa kaupassa ja jätettiin esim suklaapuoti kokonaan väliin, vaikka se se vasta jouluinen oliskin konvehteineen kaikkineen. Mutta rahatilanne on vähän kireä ja se järjen ääni istui eilen olkapäällä ja siksi me käytiin vain vähän putiikeissa, eli hortoiltiin ensin Nonoon josta ostin seitsemän joulukorttia, (osa lähetettäväksi ja pari itselle, koska kerään aina joka vuosi joulukorttien uusimpia tuulia), sitten Tallipuotiin, jossa vain kuolasin moniakin juttuja, esim vanhoista kirjoista tehtyjä USB-kaiuttimia ja lopuksi vielä kipaisimme Nooran putiikkiin, josta muutama valokuva, muttei yhtään ostosta. Selvisin siis oikein hyvin tästä jouluisesta esteradasta, koska ostin vain juuri ne tuotteet mitä pitikin. Mieleen jäi kyllä monikin asia kiusaamaan.

Vihdoinkin kaupungissa!

 

No se eilinen käynti TT-kuvassa meni hyvin. Olin varmuuden vuoksi syömättä aamun ja sitten sanoin heti hoitajalle, että mua jännittää se kanyylin laitto. Hän oli ihan rauhallinen ja sanoi laittavansa mulle pienen kanyylin. (Mullehan laitettiin leikkaussalissakin vauva-kanyyli.) Ja se meni tosi hyvin! Hän ei yrittänytkään tunkea sitä kämmenselkään, vaan heti kyynärtaipeeseen, siihen parempaan eli vasempaan. Itse kuvaus sujui silmät kiinni, hengitysohjeita kuunnellen ja melko rennosti. Olin niin onnellinen sen jälkeen, että melkein itketti. Nyt se on ohi!

No sen jälkeen köröttelin ratikalla keskustaan ja menin yhteen lempikahvilaani juomaan cappuccinon! Jälkikasvu tuli myös paikalle ja menimme yhdessä vielä toiseen kahvilaan jääteelle ja haukkaamaan jotain purtavaa. Ai hitto miten hyvältä kananmuna-pekonisämpylä maistui, kun oli jo vähän heiveröinen olo syömättömyydestä!

Sitten menimme East Asian Marketiin Kuninkaankadulle ja ostimme hapanluumusoossia, tulista mangopikkelssiä, srisacha-rapuchipsejä ja Tom Yam-tahnaa, sekä sokeriruokolimsaa (joka oli ällöttävää!) Tämä kauppa on hirmuisen iso verrattuna mihin tahansa etnisiin ruokakauppoihin ja siellä saa kyllä pähkäillä kymmenien soijalaatujen välillä taikka nuudelimerkkien ristitulessa. Joskus kannattaa ottaa riski ja maistaa jotain ihan uutta juttua, kuten minä nyt tätä hapanluumusoossia, joka sopii täydelleen lihan kanssa.

Lopuksi vielä laahustimme (koska minulta loppui voimat ja olisin niin hirveästi halunnut istua levähtämään jo siellä kaupassa) kohti Tallipihaa. Varsinaisesti en ostanut sieltä mitään, vaikka hypistelinkin sitä ja tätä. Istuin ja ihailin syysvärejä, kunnes hoksasin kuvatakin jotain. Seuraavaksi heillä on joulusesonki ja täytyy kyllä sanoa, että he todella panostavat ympäristön kauneuteen ja sesonkijuttuihin! Ja ne puodit on oikeasti ihania!

Yllätyin vähän itsekin siitä, miten nopeasti voimat edelleen menee. Ei tarvita kuin pieni kävely puolen korttelin mitalta, niin olen ihan puhki. Onneksi pääsen ihan pian vesijumppaan! Eilen en viitsinyt mennä, kun kanyylinreikä olisi voinut ärtyä. Niinhän mulle vähän kävi silloin kun käteen pistettiin vuosi sitten kortisoni ja menin heti sen jälkeen uimahalliin. Auts. Kantapään kautta tää elämä näköjään suoritetaan suurelta osin!

Vaan olipa ihana olla kaupungissa! Istua ratikassa (Hämeenkadulle oli tullut kevään jälkeen yksi uusi lounaspaikka) ja lompsia kahvilaan ryystämään lempikaffia, silmäillä näyteikkunoita ja piipahtaa johonkin liikkeeseen jos huvittaa. Nyt mun oma henkilökohtainen sytosulku on ohi!!

Taianomainen Tallipiha

 

Tallipiha oli kesäinen ja siksi erityisen kutsuva, jonka oli huomannut muutama muukin. Kaikista putiikeista ja kahvilasta en edes yrittänyt väenpaljouden takia ottaa kuvia. Hengasin ulkona kolmellakin eri penkillä ja fiilistelin ja odotin tilaisuutta napata kuvaa ja kipaista putiikkiin.

Ensimmäisessä kuvassa on Nono:n kuisti, joka sijaitsee kahvilaa vastapäätä. Jos tulet alueelle nousten Kuninkaankadulta pikkuiset portaat ylös pihaan, saavut suoraa Nono:n kuistin eteen ensimmäisenä. Nono on vuosikausien (tuntuu, että olen rampannut siellä ainakin 20 vuotta) lempparini! Sieltä saa parhaat ja hauskimmat joulukortit ja jotain kiinnostavaa pikku aarretta tarttuu aina käpälään.

Jos lähdet Nonosta ja kahvilasta eteenpäin, saavut seuraavaksi Nooran putiikin luokse. Seinustalle on rakennettu aivan lumoavia levähdyspaikkoja ja silmäkarkkeja.

Ei voi välttää hymynkaretta silmäkulmassa!

Katselin, miten ihmiset kuvailivat itseään tämän raamin luona. Se tuntui ilahduttavan aika monia!

Nooran porraspäästä näkee mm Tallipuodin houkuttelevan kuistin.

Sitten ollaan astuttu Nooran putiikkiin, joka myös on ikisuosikkini.

Nooralla on värejä, hempeyttä, leikkisyyttä, kiehtovaa kauneutta ja lämmintä henkeä putiikissa yllin kyllin!

Puukorut kiehtovat nykyään, koska erilaisten mallien määrä on huumaava ja se kauneus sitten…!

Vanhat esineet sopivat putiikkiin koristeeksi ihanasti. Voi kuinka monet kerrat olen haahuillut täällä tyhjyyteen katsellen ja miettien miten asuisin tässä talossa ja miten sisustaisin nämä kaksi pikkuruista huonetta ja vielä pienemmän eteisen!

Keramiikkaeläimet suorastaan houkuttelevat ottamaan itsensä mukaan ja niin olen joskus tehnytkin! Loistava lahjaidea esimerkiksi! (Eikä ole kallis!!)

Tykästyin myös näihin puukoruihin. En tiedä osaisinko päättää värin, sillä ainakin kolme on ihan mun näköisiä.

Voi olla, että keramiikkaeläin muuttaa meillekin jonain päivänä.

Koiraihmiselle tai muuten vain huumorimieliselle tyypille nämä koiralamput olisi napakymppi!

Näitä koruja katselin myös himokkaasti. Kotona mietin vielä, että voisin teettää isän palkintolusikasta ihan uniikin oman korun, niin isäkin kulkisi sen muodossa aina mukana.

Tämä saippuahylly näyttää ihan siltä karkkikaupalta, josta Peppi Pitkätossu kauhoi kilomäärin karkkeja mukaansa!

Kuistilla vielä kauneus jatkuu.

Sen jälkeen voikin astella pikkuriikkiseen Tallimiehentaloon, jossa toimii useita eri yrittäjiä.

Esimerkiksi Lauri Karskela, joka tekee äärimmäisen hienoja nukketalon huonekaluja!!

Ja koska mulla raukalla ei ole ollenkaan koruja, pysähdyin kuola valuen näiden(kin) helmien eteen! Ylärivissä on vähän samaa henkeä helmistä, joita äiti teki 70-luvulla.

Tämän asuntovaunun kohdalla nauratti ja huokailutti!

Kuvasta ei ihan heti hoksaa, että pormestarinkalusto odottaakin miniasujia…

Ja jos jotain puotia köyhinä aikoina välttelen, niin tätä!! Koska täältä on aina pakko ostaa herkkuja mukaan! Tallipihan Suklaapuoti, olkaa hyvät!

Tämä on ihan heittämällä Pirkanmaan kaunein karkkikauppa!

Naisporukalla täällä olisi kiva riehua.

Ja makean kylkeen myös suolaista…

Ja hymynkaretta saa näköjään täälläkin suupieleen!

Arvatkaa kuka ostaa Praliineja aina jouluksi?

Kaikki loppuu aikanaan ja tähän loppui myös mun tämänkertainen Tallipihakierros. Tokihan täällä oli se kahvila ja myös erillinen ulkokahvila, jäätelöä ja pikkukojuja, hevosia ja ratsastusta pienimmille. Eläimiä ja kaikenlaista söpöyttä. Pari puotia oli, joissa en kuvannut lainkaan, koska en vain saanut ihmisiä rajattua pois linssin eestä mitenkään kivasti. Tästäkin saa kuitenkin jo hyvän kuvan mitä täältä löytyy ja sanonpa vaan, että tänne kannattaa varata aikaa ja vähän rahaakin! Tätä suosittelen niin lapsiperheille, porukassa tai yksin seikkaileville aikuisille, kuin vaikka isovanhemmillekin. Jopa nuoriso voi tykätä! Lähiseudun ihmiset piipahtelee täällä pitkin vuotta ja tännehän on tosi ihana tulla juomaan kuumaa kaakaota kun ulkona läimii kintaan kokoisia räntähiutaleita! Joulun alla täällä vasta onkin vastustamatonta! Mutta ei mennä nyt siihen (talveen). Tallipiha on Tamperelaisten olohuone, johon sinäkin olet tervetullut.

Tallipihassa taas kerran

Vietin tällä viikolla yhden päivän Tampereella ja Tallipiha on yksi suosikkipaikkojani siellä. Kävin tietysti ihanassa Taikaviitassa ostamassa tapani mukaan muutamia uusimpia joulukortteja. Varsinainen kohteeni oli kuitenkin Suklaapuoti, josta mukaan tarttui sitä ja tätä, mutta erityisesti haluan mainita Chili Klausin Chili Ballsit! Ja etenkin se tulisempi versio (hopeanharmaa paketti) osui ja upposi. Minunlaiselleni chilinsyöjälle yleensä mikään ei tunnu oikein missään, mutta NYT tuntui! Hiki otsassa ja posket punaisina rouskuttelin chilisuklaita ja sain vielä hikankin päälle. Sitten keksin miten niitä pystyy syömään vähemmällä kauhulla; älä ainakaan hoe mielessäsi ”ai kun tulista, ai kun tulista!!” vaan syö imeskellen ajattelematta yhtään tulisuutta. Tulisuus tulee toki läpi lopulta kaikista ajatuksista, mutta pureskelu pahentaa tilanteen ainakin kaksinkertaiseksi! Tämä on todelliselle chilin ystävälle juuri sopiva makeinen! Lopuksi istahdin vielä kauniiseen kahvilaan hiukan levähtämään.