Tays-päivä

 

Tänään menen taas Tays:iin. Vähän jännittää, vaikka periaatteessa mitään isoa ja pelottavaa ei ole tulossa. Menen siis TT-kuvaukseen, jossa katsotaan onko kropassa mitään viitteitä uusista syöpäkasvaimista. No onhan sekin jännittävää, mutta jätän ne tulosten miettimiset vielä sille päivälle, kun ne saan, eli en tänään.

Se mikä ehkä eniten jännittää, on se kanyylin laitto. Kerran he yrittivät tunkea sitä pieneen kämmenselän syrjässä olevaan suoneen ja se sattui. Eikä sitä paitsi onnistunut. Nyt ajattelin ehdottaa käden suonta myös, mutta kuulemma laskimoporttiinkin he voivat tämän kanyylin laittaa. En ole ihan satavarma miten paljon heillä on kokemusta siitä ja pidänkin sitä vasta toisena vaihtoehtona. Täytyy katsoa millainen keskustelu siellä syntyy. Jos kaikki menee sujuvasti, niin kuvaus on ohi kymmenessä minuutissa.

TT-kuvauksessa eli tietokonetomografiassa mua ei onneksi työnnetä siihen pitkään tuubiin, jossa on todella psyykattava itseensä, jos vähänkin kärsii ahtaanpaikankammosta. Tämä on enemmänkin donitsi, kuin tuubi, vaikka ehkä noin metrin pituinen onkin, mutta onneksi myös väljä. Olen silti näissä kuvauksissa aina silmät kiinni ja koetan kuvitella itseni jonnekin muualle, vaikka johonkin etelän rannalle ottamaan aurinkoa (vaikken koskaan ole sellaisilla rannoilla ollutkaan). Kanyyli tulee siksi, että kesken kuvauksen suoneen tuupataan varjoaine, joka tuntuu muutaman sekunnin päästä hassulta. Vähän kuin pissat tulis housuun, vaikka ei tule. Se ei satu, eikä ole epämiellyttävä kuvaus. Hassua että silti jännitän, mutta ehkä se on tää monenlainen pistely viime vuosina ja kanyylit yhdessä mun sytojen huonontamien suonten kanssa, joka aina tuntuu jännittävältä. Tulokset tästä kuvauksesta saan tällä viikolla ja siitä sitten lisää sillon.

P.S. Kuvassa on Seinäjoen uuden asemakompleksin yksi seinä. Tämmöisestä arkkitehtuurista tykkään!