.

.

19.2.2023

Neljäs ravintolakäynti: Myllärit

 

Ravintola Myllärit on ennestään tuttu paikka, mutta koska siellä käynnistä on pitkä aika, otan sen nyt testattavien ravintoloitteni listalle. Edellinen ravintolakäynti oli täällä. Ja koska mua ainakin raivostuttaa sellainen epämääräisyys, että esitellään joku paikka ja kerrotaan siitä ummet ja lammet, eikä mistään selviä, onko paikka Kiinassa vai Uhtualla, niin kerronkin heti tähän alkuun, että nämä kaikki mun testaamat ravintolat sijaitsee Tampereen keskustan tuntumassa. Myllärit sijaitsee keskustasta katsoen rautatien toisella puolella, Tullintorin takana, osoitteessa Åkerlundinkatu 4.


Alkuruoaksi valitsin Kantarellicappuccinoa, hinta 12€. Listan mukaan siinä on muskottivaahtoa, yrttiemulsiota ja paahdettua saaristolaisleipää. Olisikohan tarjoilijalle käynyt semmonen vahinko, että tuo leipä unohtui annoksesta? Minun eteeni sitä ei ainakaan tullut, enkä huomannut sitä erikseen pyytääkään. Mutta itse keitto oli paksua, kermaista ja lämmittävää. Finlaysonin kulho on kaunis, mutta lusikka ei sovi tämän kulhon kanssa yhteen ollenkaan. Ensinnäkin noin pienen keiton voisi syödä keskikokoisella lusikalla, eikä suurimmalla mahdollisella soppalusikalla. Toisekseen koska kulho oli niin pieni, olisi pyöreämuotoinen lusikka sopivampi. Talvisen päivän alkuruoaksi tämä oli kyllä maistuva.


Pääruokana oli Hauhalan hanhea, hinta 36€. Annokseen kuului ylikypsää hanhea yrttisellä glaseerauksella, basilikarisottoa, paistettua osterivinokasta ja pikkelöityjä kasviksia. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun maistoin hanhea. Maku ei muistuttanut ollenkaan kanaa, mutta ei myöskään fasaania tai mitään riistalintua. Mutta hyvältä se maistui ja oli todella ylikypsää! Basilikarisotto olisi saanut olla mielestäni pikkuisen kypsempää. Pikkelöityjen kasvisten nimellä lautasella oli keko pikkelöityä fenkolia. Ehkä sitä ei tarvitsisi olla ihan niin paljon ja jotenkin odotin listan perusteella, että kasviksia olisi monipuolisemmin. Yllättäen annoksen fanfaarit saa kyllä ehdottomasti osterivinokas! Sen suutuntuma oli kiinnostavan sitkeä, eli ei tutun sienimäinen. Saimme myös kuulla, että sienet on kasvatettu Pälkäneellä. 


Jälkiruokana oli Mustikka creme brulee, hinta 12€. Annos on kaunis kuin kukka! Erilaisia rakenteita siinä oli aika paljon ja erilaisia makuja myös monia kirpeästä makeaan. Jälkiruokana tämä oli tosi hyvä, maukas ja kiinnostava, mutta creme bruleena hienoinen ylläri. Kovan kannen alla mustikkainen creme brulee oli rakenteeltaan yllättävän löysää, vaikka se käsittääkseni pitäisi olla kiinteän vanukasmainen. Jos ei takerruta tähän, niin annos saa suurimmat yleispisteet illan annoksista.


Listan valikoima on juuri sopiva. Alkuruokia on viisi. Oma annoksensa löytyy lihansyöjälle, kalasta pitävälle, metsäisiä makuja hakevalle ja kasvissyöjälle. Pääruokia on kuusi. On nautaa, maksaa, hanhea, riistaa, kalaa ja kasvista. Tässäkin aika hyvin jokaiselle jotakin. Jälkiruokia on suhteessa paljon, sillä niitäkin on kuusi. Pavlovaa, creme bruleeta, jäätelöä, sorbettia, jäädykettä ja suklaata. Myös täytekakku on mahdollista tilata etukäteen esim juhlatilaisuuteen. Erityispiirteenä ruokalistassa on kotimaisuus ja siitä pisteet!


Ravintolan sijainti on vähän ydinkeskustan laidalla ja mietinkin, että mahtaako sinne kukaan eksyä syömään (vaikka tiedänkin Mylläreitten olevan vanha ja suosittu ravintola). Istuimme ikkunan ääressä ja olin maalaisena ihan yllättynyt siitä kansainvaelluksesta, joka ravintolan ohi soljui tasaisesti koko lauantai-illan puoli kahdeksasta puoli kymmeneen. Siis mitä ihmiset tekevät täällä varastoalueella, joksi tämän miellän, ehkä vähän ajastani jäljessä, myönnetään…? Lopulta minulle valkeni; läheisen hotellin parkkihalli on tässä toisella puolella, Tampere-talon esityksiä katsomaan menevät kulkevat paljon juuri tästä ohi, reilun korttelin päässä on Areena. Siksi ehkä tuossa jalkakäytävälläkin on tuo Walk of fame, tosin ilman nimiä. Viereisessä talossa oli biljardisalia ja ties mitä. Hostellikin löytyy aivan vierestä. Että kyllä tänne sitten porukkaa riittää. Jos olet menossa syömään viikonloppuiltana, kannattaa soittaa ja varata pöytä! Me soitimme neljältä ajatuksena, että pääsemme hyvissä ajoin viideltä syömään ja yllärinä ensimmäinen vapaa aika olikin vasta puoli kahdeksan!


Ravintola on vanhassa tiilirakennuksessa ja sen sisustus on mukavan lämmin vanhoine esineineen ja paksuine hirsirakenteineen. Palvelu oli kautta linjan kiitettävää. Tarjoilija oli rento, ystävällinen, persoonallinen. Ei siis pönöttävä tai ärsyttävän imelä, kuten joskus jossain. Suosittelen paikkaa ihan tavalliselle ravintolakävijälle, joka ei halua mitään ylihienoja vinaigrettekoukeroita lautaselleen ja lähde nälissään kotiin, vaan saa monipuoliselta listalta maittavaa ja täyttävää ruokaa mukavassa miljöössä ystävällisen palvelun kera. Viereisen talon seinällä kiipeilevät taidelinnut saivat minulta pisteet jo ennen ravintolaan menoa ja sainkin ihailla niitä koko illan ajan.


Ei kommentteja: