Tällä viikolla olin töissä vain tiistaina. Siispä lorvimista loppuviikko? No, juu ja ei. Keskiviikko oli timmi kaupunkipäivä; kahvilaa (muistin miks en tilaa kahviloissa ikinä kahvia - masu ei tykkää pannukahvista!), jäsenkorjausta, kirppistä (josta vanha Arabian vihreä kukkaruukku!), divaria (vein neljä, valitsin yhden), parfyyminuuhkuttelua, ravintolaa ja ruokakauppaa.
Torstaina jatkoin tavaroiden läpikäymistä sen pirun haasteen takia. Tässä kohtaa alkaa tökkiä jo ihan todella. En yhtään ihmettele, että jotkut ovat jättäneet haasteen kesken. Se sopisi sellaiselle ihmiselle, jolla on sikana kaikkea, joka ei kärsi poistojen tekemisestä ja joka ei ole niitä myöskään ikinä ennen tehnyt. Jos olet muunlainen ihminen, niin suosittelen sen sijaan vaikka tämmöstä haastetta; poista kuukauden ajan joka päivä kolme esinettä! Se on paljon fiksumpaa.
Perjantaikin on kotipäivä! Kotipäivät kunniaan! Mutta samaa esineitten vatvomista sekin. Välillä lumitöitä ja taas inventointia. Tässä on se huono puoli, että nyt tökkii ihan pirusti kaikenlainen pakotettu inventointi, kun vielä pari viikkoa sitten olin ihan innoissani. Jos olisin tehnyt tämän pienemmillä määrillä kautta linjan, kiinnostus koko hommaan pysyisi. Nyt mua oikeastaan kiinnostaa vain yks ajatus: käsilaukkujen läpikäyminen kaikessa rauhassa, sitten kun tämä haaste on ohi!
Alunperin oli ajatuksena lähteä mökille heti keskiviikkoiltana, mutta siihen tuli pari muuttujaa. Miehen hartianseutu on niin kipeä, että yhtään ylimääräisiä kilometrejä ei kannata ajaa ja koska mökiltä töissä käynti toisi työpäivään ainakin sata ylimääräistä kilometriä, niin ei kannata. Toisekseen sähkön hinta pomppasi pakkasen myötä liian ylös ja mökillä olo on osittain sähköpattereitten käyttöä vaativaa, vaikka poltammekin monta pesällistä puita siinä harakanpesän kaltaisessa takassa joka päivä. Siksi valitsimme kotiviikonlopun. Nukkumista, lukulamppujen asentamista ja ehkä muuttaminen takaisin vanhaan makuuhuoneeseen ja uusiin moottorisänkyihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti