Nykyään tykkään olla järvellä, kun veneenlasku ja trailerille nostaminen on helppoa. Ennen oli vääränlainen traileri, jolle vene piti asetella kolmeen tai neljään kertaan nostovaiheessa ja sittenkin vene saattoi olla huonosti. Nyt on oikeanlaiset välineet ja kaikki sujuu kuin tanssi! Tosin pohjalaisena maakrapuna, jonka vanhemmilla ei ollut edes mökkiä järven rannassa, olen pohjimmiltani täysin ulkona veneilykulttuurista. Onneksi mieheni on täysin päinvastaista maata!
Tänä viikonloppuna olen uinut, kiikaroinut harmaahaikaraa ja onnistunut säikäyttämään sen aivastuksellani kesken kaiken. Googlettamalla varmistui, että sen varoitushuuto on melkolailla saman kuuloinen kuin minun aivastukseni! Onneksi se kuitenkin uskaltautui illan aikana takaisin samaan kaislikkoon.
Olen myös ollut elämäni ensimmäisellä järvikeikalla, jossa bändi soitti rannassa järvelle päin, eikä koronavaaraa syntynyt yleisön seassa, sillä veneilijät olivat etäällä toisistaan! Loistava juttu!! Olen nauttinut lämpimästä tuulesta ja pilvisemmästä säästä. Kesäyöt ovat vielä hyvin valoisia, enkä edelleenkään haluaisi mennä lainkaan nukkumaan. Rakastan Suomen kesää! Etenkin sen öitä ja luonnon kauneutta! Luulen, että jos saisin olla joku eläin, olisin joko kissa tai sitten lintu, ehkä merikotka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti