Tulin taas lapsuudenkodin maisemiin. Olen ollut kiireinen ja nauttinut ihan joka hetkestä aivan hirveästi! Olen kuljeskellut puutarhassa, tavannut ystäviä ja sukulaisia ja tehnyt pienen menneisyyskävelyn lähiympäristöön heidän kanssaan, tavannut tuttuja ihan sattumalta, katsellut valokuvia, valmistellut maalattavia pintoja, ihaillut mielettömän upeaa usvaista auringonlaskua lakeuden yllä…
Ehkä hupsuinta oli kuljeskella pihassa kastelemassa kesäkukkia keskellä yötä, kun helteen takia ei voi mennä kovin aikaisin nukkumaan. Ja erikoista on, että nyt en ole valokuvannut juurikaan. Päätin kerrankin keskittyä ihailemaan kaikkea livenä, hetkessä eläen, ilman kameran linssin vaativaa mutinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti