Nyt olen aloittanut operaation ”pelasta isoisän huonekalut!”
Äitini vanhemmat muuttivat meidän talomme siipirakennukseen 1967, kun ”pappa” eli isoisä jäi eläkkeelle ja tuli aika luopua työsuhdeasunnosta. Äitini nuorempi sisko muutti heidän kanssaan. Pappa kuoli muutamaa vuotta myöhemmin, enkä muista hänestä juuri mitään. Mutta mamma ja täti asuivat täällä vielä pitkään ja sen huoneiston kalustuksen muistan hyvin.
Pappani oli hyvä käsityöihminen ja lähes kaikki huonekalut olivatkin hänen tekemiään. Heidän tänne muuttaessaan yksi kaappi meni suoraan ulkovarastoon työkalukaapiksi. Muutossa meni kuulemma kaatopaikalle yksi iso torvigramofoni ja isot pinot ”savikiekko”-levyjä. Hyh, ihan pahaa tekee ajatella. Ja mitä kaikkea muuta sen muassa!
Seuraava käännekohta oli 70-luvun lopussa, kun mamma muutti vanhainkotiin ja tätini päätti sisustaa uudelleen. Kaatikselle roudattiin surutta kaksi sänkyä yöpöytineen, sohva, ruokapöytä penkkeineen, kaksi papan tekemää kaappia… paitsi että toisen kaapin runko päätettiin säästää varastossa kätevänä työkalukaappina. Sen kaapin olen nyt ottanut esiin, puhdistanut alustavasti ja päättänyt palauttaa vanhaan asuunsa.
Siitä kaapista nimittäin revittiin ovet irti. Ja minä aion teetättää puusepällä samanlaiset siihen takaisin. Kaapin takaa löytyi papan nimi, päivämäärä (21.11.1939) ja paikka Niinisalo. Perhe on tuolloin ollut vasta nuori, äitini on ollut kolmevuotias ja he ovat asuneet ratavartijan mökissä. Ja pappa on tehnyt jouluksi kaapin! Se on kestänyt sodan ja kaikki lukuisat muutot. Voi jukra…
Toisekseen olen pelastanut laatikoita, jotka aikanaan kuuluivat papan tekemään kaappiin myös. Se kaappi oli matala senkki, jossa oli hauskoja yksityiskohtia. Se oli vähän funkistyylinen ja suloinen. Päätin, että laatikostot käyvät hyvin sisustukseen, kun niitä vähän putsaa. Ja yllätyksekseni löysin laatikoiden takaa kai salaa piirrettyjä ikkunankuvia. Rimpsuverhot ja kukat ikkunalla! Arvelisin äitini ja sisarensa olleen asialla joskus 1940-luvun alussa. Semmoisia minä pidän aarteina ja parhaana perintönä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti