Oikeastaan tämä ei ole ollenkaan uusi asia, vaan tämä on ”ollut tapetilla” viimeiset pari - kolme vuotta. Niin kotona kuin lapsuudenkodissakin. Onneksi minulla ei ole kiire mihinkään. Etenen yleensä erittäin verkkaisesti maalaamisen ja tapetoinnin kanssa. Siinä on se hyvä puoli, että koti tuntuu muutoksen jokaisena hetkenä kodikkaalta ja omalta, kun ehdin rauhassa tottua jokaiseen pieneenkin muutokseen.
Eräs remppamies sanoi, että yleensä tapetit ja maalit uusitaan viiden vuoden välein. Olin ihan järkyttynyt! Missähän piireissä niin kauhealla vauhdilla edetään? Ekologiseltakin kannalta kuulostaa huonolta. Itse ajattelisin, että 10-15 vuotta on ihan minimi. Olen itse asunut suurimman osan elämääni asunnoissa, jotka on rempattu 15-40 vuotta aiemmin, enkä ole kokenut siitä kovaa tuskaa.
No, joka tapauksessa meidän 40 vuotta vanhat keittiönkaapistot on alkaneet vaihtaa väriä pikkuhiljaa. Pidän siitä, sillä ainoa mitä minun on vaikea sietää, on lakattu puu. Sitten joskus, kun maalaus etenee enemmän, saatan julkaista kuvia lopputuloksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti