Kevätyö, kun tallustelet ulkohuusiin auringonnousun kanssa samoilla tiimoilla, saat tuskin unenpöpperöisiä silmiäsi auki sen verran, että pysyt polulla ja kun aivot kelluvat koko ajan ihan sumussa, silloin hämmästyt sitä innokasta, äänekästä, pirteää ja moniäänistä lintujen piipitystä, sirkutusta, kujerrusta, vihellystä ja kaakatusta! Isäni sanoi aina, että luonto on kauneimmillaan aamuvarhaisella, että elämää ei saisi hukata nukkumiseen ja huomaan hänen olleen oikeassa.
Kaikesta tahmeasta unisuudesta huolimatta huomaan kevään loikat ja nautin niistä kerta kerralta enemmän. Iän myötä kevät on ruvennut tuntumaan aina vaan ihanammalta! Muutamia leskenlehtiä on tullut jo bongattua, sinivuokkoja näin Korppoossa ihan vähän, pari perhosta on lennellyt vastaan. Aivan pian on taas puissa hiirenkorvia ja maassa mönkii ötököitä ja ruoho kasvaa villinä ja kukat värittävät suloisesti maisemaa. Siihen on vain muutama viikko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti