Mun kalenterissa on aina kuukausien taitekohdissa pieniä pohdintasivuja ja kysymyksiä, kuten että mikä viime kuussa oli haastavaa ja mitä hyvää tapahtui ja sitten, että miten aiot suunnitella ensi kuuta tämän pohjalta. Kaiken tosi haastavan (mukaanlukien sairaus ja sen hoidot, sekä ihmissuhteiden kiemurat viime aikoina) keskellä olen sitä mieltä, että olen pysynyt pinnalla aika hyvin niillä keinoilla, että asetan itselleni pieniä kivoja juttuja joka viikkoon monta taikka joka päivään jotain. Ja sehän toimii!
Keväällä ostin Tallipihan puodista muutamia kivoja tarroja, joista tuon kasvia hoitavan naisen liimasin eilen kalenterin kanteen. Semmoinen pieni asia tuo mulle piristystä! Ei tarvii lähtee yökerhoon taikka kylpylään tai Kreetalle. Tarra, jota voi hymyillen katsella niin kauan kuin vuotta on jäljellä.
Toinen tarra, jonka ostin samasta puodista, muistuttaa minua tai jollain lailla sitä, jota näen sisällä itsessäni tuon kasvinaisen kanssa. Hassu värikäs luonnonlapsi, joka pelleilee ja leikkii, eikä ota kaikkea niin vakavasti aina. Sen tarrasin eilen kivikaudelta periytyvään puhelimeeni. Olen muutenkin puhelinkoristelija ja tarrailija, joten tämä on vain uusin niistä moninaisista jo 20 vuoden ajalta, kun minulla on kännykkä ollut. Tässä hetkessä on kaikki nyt ihmeen hyvin, eikä ehkä pirteä mieli ole se vähäisin tekijä tähän tunteeseen! Pirtsakkaa päivää teille murut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti