Uusi laskimoportti, syto 2 ja appelsiinin tuoksu

 

Eilen oli jännittävä päivä, vaikkakin aamulla jännitys olikin vähentynyt edellispäivästä. Olin jotenkin alistunut, joka voi olla tuttu tunne joillekin muillekin operaatioon meneville. Ensinnäkin hortoilin Leikon odotustiloissa, että kumpaan mun pitää mennä, ykkösodotushuoneeseen vai kakkosodotushuoneeseen, jotka oli aika eri paikoissa. Puhelimessa annettiin ristiriitaiset ohjeet. Jäin sitten hissiaulaan, eli ykköseen istumaan, koska siinä olen ennenkin Leikoon menoa odotellut. Juuri kun olin aikeissa mennä toiseen odotushuoneeseen, tuttu ihminen avasi oven ja huusi nimeni. 

Oltiin jo kasvotuttuja moneen kertaan tältäkin vuodelta ja kuviot oli samat kuin aina; kyseltiin tiedot kaavakkeeseen, selviteltiin rauhoittavan antamisen mahdollisuus (sain sitä eilen poikkeuksellisesti sekä leikossa että sytopolilla), ohjattiin pukuhuoneeseen ja saateltiin leikkaussaliin. Taas eri anestesialääkäri joka leikkasi sytoporttia. Hän katsoi vanhaa haavaa ja sanoi, että onpas tämä huonossa paikassa. Kerroin, että sen kanssa on huono nukkua, kun se painuu poimuun kaikissa asennoissa ja on tosi lähellä kainaloa ja rinta painaa haavaa alaspäin. Luulin koko ajan että tämä haava avataan jälleen ja uusi portti laitetaan samaan paikkaan, joka hiukan huolettikin minua. Mutta tällä kertaa lääkäri sanoi, että me laitetaan se vasemmalle puolelle nyt, koska tuo oikea tulehtui, niin nyt tehdään näin. Että yleensä se laitetaan oikealle, mutta ei vasemmassa puolessa ole mitään estettä ja kyllä niitä sinnekin laitetaan.

En tiedä, mutta tästä lääkäristä tuli heti hyvä fiilis ja olin peloton ja luottavainen. Vaikka ei edellisissäkään mitään vikaa ollut. Tämä vain rauhallisesti selosti kaiken ja laittoi pikkukanyylin käteen, jotta saadaan kipulääkettä sitäkin kautta niiden varovaisten puudutuspiikkien lisäksi. Puudutus meni ok ja muutenkin haavasta taisi tulla aika pieni. Sanoin että viimeksi kun se kanyyli laitettiin sinne laskimoon, niin sydän pompotti ihan hulluna hetken aikaa. ’Joo, se on ihan tavallista! Sinne työnnetään sellanen vaijeri sydämeen asti ja se reagoi siihen. Vaijeria vedetään vähän takaisinpäin ja siihen se jää.’ Hassua kyllä, nyt sydän ei reagoinut mielestäni ollenkaan. Ehkä se ajatteli että jaa, taas tätä.

Tikkejä tuli tällä kertaa myös sinne sisälle ja luulen, että laskimoportin tila on nyt pienempi. Lääkäri selittikin, että laitetaan se hyvin kiinni, ettei se pääse pyörimään ja nämä tikit sulaa itsestään. Nyt haavaa ei kirvele, eikä satu, kuten viimeksi vaikkapa joka kerta kun nousin seisomaan. Hyvä merkki! Päälle taisi tulla vain kolme tikkiä, jotka täytyy poistattaa noin kahden viikon päästä. Hän vähän pahoitteli sitä, että taas tulee uusi arpi, mutta sanoin ettei yhtään haittaa. Niitä minulla jo piisaa, enkä välitä niistä. Kädessä on arvet lapsuuden sahaan törmäämisestä, vatsassa raskausarpien armeija, sappileikkausarvet, kaikkien syöpäleikkausten arvet ja vielä nämä laskimoporttiarvet. Maha on kuin perunapelto, epämuodostunut möykky, mutta mitäpä siitä. Uimahalliin ja saunoihin ja kylpylöihin aion mennä kuten ennenkin, ehkä vieläkin enemmänkin. Rantaihmisiä minä taas en ole koskaan oikein ollut.

HERKO-osastolla olin vajaan tunnin (se on ’Heräämöstä Kotiin’) ja sitten mun piti laahusta omin pikku tassuin läpi sairaalan sytopolille. Leikkaussalissa oli jätetty ystävällisesti mun laskimoporttiin valmiiksi neula, joten sytoissa oli helppo vaan jatkaa siitä. Kaikki meni siellä hyvin, vaikka telkusta ei näkynytkään Kulkurin Valssi (joka olis ollu erittäin hyvä merkki, että Tauno ja Ansa heiluu ruudussa!). Sytojen jälkeen tapasin ystävän ja jälkikasvun radiuksen kahviossa ja meillä oli oikein kiva cappuccino ja mansikkakakku-hetki. Mies haki mut sairaalasta ja illalla olin hyvillä mielin, kun kolmannes sytoista on nyt ohi. Eilen oli suun ph taas outo, mutta pistin vesilasiin ruokasoodaa ja purskuttelin ja sain kaiken kuntoon. Kämmeniä ja jalkapohjia vähän kuumotti, mutta ei muuta. Lopuksi ahmin vielä ystävältä saamaani Appelsiinin tuoksua, joka kieltämättä on temmannut minut mukaansa! Tai lopuksi ja lopuksi, koska valvoin taas jonnekin viiteen ihan tikkana, vaikka en ollut lukenut puolen yön jälkeen riviäkään. Ehkä tänään on aika korkata unilääkepaketti.