Kerään vanhoja tekstiilejä,
olen opiskellut tekstiilialaa
ja olen työskennellyt tekstiilien parissa.
Silti minulle on täysi mysteeri miksi alunperin kiinnostuin tekstiileistä!
Ehkä ajattelin että haluan osata tehdä tekstiilejä kuten esi-äitini?
Joka tapauksessa tällä tiellä ollaan...
Tekstiilin ei tarvitse olla kovin hieno, jotta se kiinnostaisi minua.
Eniten ehkä kiinnostaa käytön jälki,
joku poikkeavuus,
erilaisuus.
3 kommenttia:
Minulla on sama "vika". En voi ohittaa kauniita käsitöitä, kudottuja pellavia tms. Luulen, että arvostus käsitöihin on perintöä mummoltani, joka oli tavattoman ahkera näprääjä. Itse kudottiin pellavista pyyhkeetkin, ne ovat jo melkein sata vuotta vanhoja ja aina vain käytössä.
Piti vielä sanoa, että toivottavasti voit hyvin ja sairaalareissu on muisto vain.
Cheri; Ne vaan on NIIN vastustamattomia ne vanhat tekstiilit ja etenkin pellavat! Ne kestää kyllä tosi paljon käyttöä ja aikaa. Ei ole vielä ohi tämä sairaalakeikka, enkä oikein tiedä koska on. Ehkä lähipäivinä kuitenkin :)
Lähetä kommentti