Joulukiireet, musiikki taustalla, tuoksut, paketit, koristeet.
Ulkona kaunis hiljainen lumen leijailu.
Mutta kaikki ei ole kohdallaan. Huoli kuristaa mieltä.
Olen huolissani eräästä ystävästä.
Toivon hänelle sydämestäni hyvää. Mutta tällä hetkellä elämän suunta huolettaa.
Olo on voimaton, en oikein pysty auttamaan.
Voin vain toivoa, hiljaa mielessäni,
pyytää näkymättömiä auttajia hänen ympärilleen.
2 kommenttia:
Ihania kortteja, nostalgisia. Huoli ystävästä... olen joskus miettinyt, että tietävätköhän ystävämme, miten olemme huolissamme, ei toki tarvitse aina tietääkään mutta jos tietäisivät sen tunteen, kuristavan tunteen, niin olisiko apua. Useasti ei varmaankaan, ei ainakaan, jos elämänsuunnalla ei ole väliä. Toivottavasti saat joulurauhan mieleesi jouluna.
Vilukssi; Voi kiitos! Niin, itsekin monesti (etenkin nuorena) huolta aiheuttaneena on jälestäpäin huono olo kun tajuaa mitä on tehnyt. Toiset ovat huolissaan kaikesta, toiset eivät juuri koskaan.Itse kuulun lähemmäs tuota jälkimmäistä joukkoa, luottaen että aikuiset pärjäävät ja sitten jos eivät pärjää, pyytävät apua. Nyt on kuitenkin vähän eri asia. Ei voi muuta kuin odottaa ja katsoa.
Lähetä kommentti