Kipasinpa Tampereen vanhaan kirkkoon kuuntelemaan keskiaikaisia joululauluja.
Valot ois voineet olla tunnelmallisemmat, eli ihan niitä kaikkia katon rajassa olevia spotteja ei olisi tarvinnu laittaa päälle; varmasti olis nähty vähän lämpösemmän värisissä kattokruunujen valoissakin kompuroimatta.
Laulu oli mielenkiintoista; 1100-luvulta lähtien olevaa latinankielistä kirkkolaulua.
Paras tunnelma tietysti tulis keskiaikaisessa kivikirkossa, kynttilänvalossa, eikä 1800-luvun puukirkossa kylmissä kirkkaissa valoissa.
Oli hassu putkahtaa keskeltä torihälinää hiljaiseen ja rauhaisaan kirkkoon. Sitä vaan ihmettelen että kuinka mulla on tänä vuonna aikaa kahteen kirkkokonserttiin, kun koskaan aiemmin ei oo ollu, etenkin kun tänä vuonna vapaapäiviäkin on vähemmän näin joulun alla? Onpas musta tullu kerkeeväinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti