Kokkausprojekti osa 93; Kettukarkit

Keittokirja nro 21

Halonen, Kauppinen, Kokki:

Armas aika, intohimona joulu, sivu 179;
(Porvoo 2015)

Kettukarkit

3-4 dl pihlajanmarjoja
6 dl vettä

5 dl vettä, josta noin 1 dl pihlajan keitinvettä
15 g agar agaria
4 dl sokeria
noin 1 dl pihlajanmarjapyreetä
1 tl viinihappoa
sokeria sokeroimiseen


Poimi pihlajanmarjat mieluiten ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Pakkanen antaa marjoille huomattavan määrän makeutta. Voit myös käyttää omaa pakastinta marjojen makeuttamiseen; yönkin yli pakastaminen riittää.

Perkaa, puhdista ja huuhtele marjat huolellisesti.

Keitä marjoja vedessä noin puoli tuntia. Kaada marjat metallilävikköön. Säästä 1 dl pihlajan keitinnesteestä. Hiero pihlajanmarjat lävikön läpi niin, että saat noin desin verran pyreetä.

Määrittele lopullinen veden ja keitinveden suhde pihlajan keitinveden happamuuden ja värin perusteella. Mikäli keitinvesi on tummanpunaista ja hyvin hapanta, laita sitä vähemmän. Jos se on haalean punervaa eikä niin hapanta, voit laittaa sitä enemmän.

Lämmitä vesi, pihlajankeitinvesi ja agar agar, kunnes jauhe alkaa hävitä ja nesteestä tulee läpinäkyvämpää.

Lisää sokeri ja anna kiehahtaa. Sekoita hiljakseen koko lämmittämisen ajan. Lisää lopuksi pihlajanmarjapyree sekä viinihappo.

Anna massan hyytyä kylmässä, kunnes hyytelö alkaa kovettua kattilan reunoille.

Kaada vuokaan leivinpaperin päälle ja anna jähmettyä kylmässä pari tuntia.

Leikkaa marmeladi sopiviksi paloiksi ja pyörittele palat sokerissa. Säilytä kuivassa paikassa.


Herkullinen ajatus tehdä itse pihlajanmarjakarkkeja! Mutta mutta karkkien tekeminen olikin yllättävän vaikeaa! Esittelytekstissä kerrotaan että Suomessa kasvaa 26 erilaista pihlajalajiketta. Niiden happamuus vaihtelee, eikä karkkien teko ole todellakaan läpihuutojuttu. Itse valitsin pihassamme kasvavan hieman ränsistyneen näköisen pihlajan (laiskuutta lähteä merta edemmäs kalaan!) josta tuli haalean punaista lientä, joka ei ollut kovin hapanta, joten liemisuhteeksi kokeilin 5 dl:n sijasta 3½ dl vettä josta siis 1½ dl pihlajanmarjakeitinvettä.

Sokerista neljännes eli 1 dl kokkauksessani oli luomu ruokosokeria. Lieneekö tässä ollut syy, että massa ei hyytynyt, vaikka odotin vuorokausia pitäen massaa kylmässä. Muuten keitos maistui makealta ja karkit olisivat varmaan olleet herkullisia. En kuitenkaan enää kokeillut toista versiota, vaikka resepti jäikin mielen pohjalle kaihertamaan kiinnostavana!