.

.

10.10.2017

Kun kesä on jo auttamatta takana ja talvi ei ole vielä lähelläkään



Nyt on se epävakaa aika vuodesta, kun voisi olla värikästä ja kuulasta ja taivaalla lentäisivät suunnattomat kurkiaurat haikeana kohti kaukomaita. Tai sitten on kuten nyt; sadetta niin että kaikki tukehtuu märkyyteen, harmautta, flunssaa ja kaipuuta pois jonnekin. Tälläisinä päivinä ei voi kuin levätä sairaus pois, keittää kannukaupalla ihastuttavaa jasmiiniteetä, tepastella värikkäsissä villasukissa ja kietoutua flanellipyjamaan, villatakkiin ja shaaliin. Sohva on oikea paikka rakentaa pesä näille hetkille. Valittavana on suunnattomat pinot ihania lehtiä, intohimoisesti kiinnostavia kirjoja tai vatsanpohjaa kutkuttavia leffoja.

Jos vahingossa avaakin television niin, että juuttuu kanaville, voi kuolaten karsoa Jamie Oliverin kokkauksia tai Masterchef Australiaa. Heti tulee sellainen olo, että on pakko itsekin päästä kalisuttamaan kattiloita. Tai sitten saa jännittää mitä aarteenmetsästäjät löytävät milläkin reissullaan. Maailma on täynnä aarteita! Voi myös matkustaa mielessään Nykkiin ihailemaan Sohon vanhoja taloja ja upeita luksusasunnoista avautuvia suurkaupunkimaisemia ja kahlata ohjelmia toisensa perään arkkitehtuurin saralla. Miettiä minkä talon itse ostaisi tai miten remppaisi ne kaikki ummehtuneet kolot, joissa ihmiset asuvat.

Ei tämä ole oikeastaan hullumpaa, jos vaan särky pysyy loitolla ja malttaa olla tarpeeksi paikoillaan, jotta voimat eivät valahda lattialautojen rakoihin ennenaikojaan. Nauttikaa siitä mitä on ja luokaa päivälle merkitys!






Ei kommentteja: