Tapettikaupassa

 

Viikonloppuna tapettikaupassa!

Hienoja tapetteja on valittavana niin paljon, että järki lähtee.

Tosin mitään sellasta tapettia, jossa on paljon tapahtumaa ja monenlaisia värejä, ei voi laittaa huoneeseen, jossa on raskaita ja tummia huonekaluja ja paljon esineitä.

Ja mähän oon jo päätyny tapetin värimaailmaan, joka on vihreä.

Remontti eteni meillä nyt siihen pisteeseen, että konttorin yhtä seinää revittiin auki ja sen tapetointi menee siis vakuutusyhtiön piikkiin. Loput maksan ite.

Voisin siis valita siihen yhteen vaikka sellaisen tapetin, jonka hinta on 300€/m, mutta ehkä en.

Mun sisko sanoi mulle hiljattain, että älä enää selaa tapetteja! (Kun mä olin jo tehny valintani siihen vihreevalkoseen kasviaiheiseen.)

Ja arvakkaa, oonko nyt sitten selannu tapetteja silmät viiruina monta iltaa?!

Totta hitossa!

Ja nyt oon ihan pyörryksissä. Mulla on nyt listalla 6 vihreetä tapettia, jotka haluisin nähdä livenä, jotta voin päättää.

Mutta mitään niistä ei ollu liikkeessä, joten ehkä päädyn johonkin ihan vaan nettikuvan perusteella.

Rintamamiestalon vanhat tapetit

Lapsuudenkotini on rakennettu 1959.

Muistan lapsuudesta ison remontin, joka tehtiin isän 50-vuotispäiviksi ihan 80-luvun alussa. Silloin lattiat uusittiin parketiksi, eteisen ja keittiön seiniin laitettiin kokopaneeli, kamarit tapetoitiin uudelleen. Muistan sen vaaleanpunaisen eteisen, jonka seiniin sain piirrellä, ennen paneelien asennusta. Se oli ällistyttävää ja niin kivaa! Että jotain niin kiellettyä saikin yhtäkkiä tehdä!

Nyt taloa remontoidaan seuraavan kerran tuon ison rempan jälkeen. Mitä seinistä onkaan löytynyt?! Ensinnäkin olen piirrelyt ja laskeskellut myös keittiön raakalautaseiniin. Enpä muistanutkaan! Mutta isoin yllätys oli keittiön ja eteisen IHANAT vanhat tapetit, ennen minun syntymääni olleet.

Varhaislapsuudessani keittiö oli ankean vihreä. Tunkkainen, tumma ja kamala. Alla on ihanat vanhat tapetit, joita kiljuen ottaisin seiniin taas. Aika lähelle menevät Pihlgren & Ritolan edelleen myytävät vanhat mallit. Mutta jos keittiössä on kaksi tapettikerrosta ennen tuota kamalaa vihreää, joka on ollut jo ihan 70-luvun alussa, se meinaa sitä, että talon alkuvaiheessa remppaa on tehty noin viiden vuoden välein!! Hitsit, kun vanhemmilta ei voi enää kysyä mitään. Mistä moinen tapetointi-into? Ja sitten 40 vuoden jämähdys. Noh, uusi remontti on enemmän kuin tervetullut!

 

Kun kesä on jo auttamatta takana ja talvi ei ole vielä lähelläkään

Nyt on se epävakaa aika vuodesta, kun voisi olla värikästä ja kuulasta ja taivaalla lentäisivät suunnattomat kurkiaurat haikeana kohti kaukomaita. Tai sitten on kuten nyt; sadetta niin että kaikki tukehtuu märkyyteen, harmautta, flunssaa ja kaipuuta pois jonnekin. Tälläisinä päivinä ei voi kuin levätä sairaus pois, keittää kannukaupalla ihastuttavaa jasmiiniteetä, tepastella värikkäsissä villasukissa ja kietoutua flanellipyjamaan, villatakkiin ja shaaliin. Sohva on oikea paikka rakentaa pesä näille hetkille. Valittavana on suunnattomat pinot ihania lehtiä, intohimoisesti kiinnostavia kirjoja tai vatsanpohjaa kutkuttavia leffoja.

Jos vahingossa avaakin television niin, että juuttuu kanaville, voi kuolaten karsoa Jamie Oliverin kokkauksia tai Masterchef Australiaa. Heti tulee sellainen olo, että on pakko itsekin päästä kalisuttamaan kattiloita. Tai sitten saa jännittää mitä aarteenmetsästäjät löytävät milläkin reissullaan. Maailma on täynnä aarteita! Voi myös matkustaa mielessään Nykkiin ihailemaan Sohon vanhoja taloja ja upeita luksusasunnoista avautuvia suurkaupunkimaisemia ja kahlata ohjelmia toisensa perään arkkitehtuurin saralla. Miettiä minkä talon itse ostaisi tai miten remppaisi ne kaikki ummehtuneet kolot, joissa ihmiset asuvat.

Ei tämä ole oikeastaan hullumpaa, jos vaan särky pysyy loitolla ja malttaa olla tarpeeksi paikoillaan, jotta voimat eivät valahda lattialautojen rakoihin ennenaikojaan. Nauttikaa siitä mitä on ja luokaa päivälle merkitys!