Sytojen aikaisten makumuutosten ja hajuherkkyyden aikana halusin aika vähän edes kokeilla hajuvesiä, koska en voinut olla varma miltä ne tuoksuu (ehkä ihan hirveeltä) ja siten pahimmillaan aiheuttaa itelleni jotain ällötysmielleyhtymää kyseiseen tuoksuun ikuisiksi ajoiksi. Nyt käytän niitä kyllä jo taas ihan sujuvasti päivittäin. Toinen juttu, joka on ollut katkolla melkein sieltä toukokuun leikkauksesta asti on huulipunat. Jotenkin ne vaan jäi ja jäi, vaikka välillä jotain vähän testasinkin. Nyt olen ryhtynyt varovaisesti käyttämään niitä uudelleen. Varovaisesti tarkoittaa vaaleita sävyjä, eikä mitään huomiovärejä, joita kauriitkin hyppää karkuun tien varsilta. Tuntuu ihan luontevalta kyllä olla entisessä tyylissään taas. Mähän aloitin huulipunien käytön kertaheitolla kun täytin 50. Päätin vaan, että nyt mä alan käyttää huulipunaa, why not! Teininä sitä kulki tuolla jotain mustaa huulipunaa huulissa tai mitä ihmeellisimpiä sävyjä huulissa, kuten vaikka sinistä, mutta nyt ei ole enää yhtään sellanen olo. Nuorena aikuisena huulipuna ei tuntunut useinkaan luontevalta, vaikka muuten meikkasinkin. Nyt kun olen kypsässä iässä, voin leideillä miten haluan, ilman että ujostuttaa yhtään. Nyt ollaan päästy tähän pisteeseen, että ihan sama mitä joku ajattelee ja se tuntuu varsin mukavalta!
Hiuksetkin on alkaneet kasvaa jo sen verran, että voi sanoa niiden alkaneen kasvaa. Kokonaanhan ne ei lähteneet missään vaiheessa, vaan päässä oli jotain ihme lyhyttä vaaleaa haituvaa läpi sytojen. Mutta nyt mulla on jo sen verran hiusta, että se jo läheltä katsoen näyttää muulta kuin kaljulta. Ja tosiaan tää oikea puoli on pidempää hiusta, siis pikkuisen, mutta selvästi pidempää, koska töpöttelin siihen shea butteria muutaman viikon ajan. Se oli testi, että toimiiko sellanen ja näköjään joo. Kohta mä alan käyttää pantoja. Ei siks että hiukset heiluis silmillä, vaan siks, että olis jotain ikään kuin katsottavaa päässä, johon ei vielä saa minkäänlaista kampausta kuukausiin. Ja taas mä mietin, että meenkö leikkauttaan siihen jonkun muodon sitten kun se on kasvanut vielä pari senttiä. Taikka että värjäänkö lyhyttäkin tukkaa jollain, vaikka hennalla. Viimeks en tehny niin ja nyt ehkä voisin.
Kulmakarvoissa ei ole vielä kuin muutama harva haiven ja ripsetkin on ihan kaljut toistaiseksi. Ja kynsissä on puolivälissä väriraja. Se syton puoleinen pois kasvava alue on kellanpunaista ja se uus kasvu on paljon vaaleampaa. Näin ne myrkyn vaikutukset pikku hiljaa poistuu kehosta, vaikka osassa ne vaikuttaa tietysti aika pitkään vielä. Vatsassa on yhä kämmenenkokoinen tunnoton alue, kun sen hermot jotenkin vaurioitui leikkauksessa. Samalla tavalla kävi viimeksikin, mutta mielestäni tunto palautui siihen pikku hiljaa, tai ainakin se alue oli pienempi. Toisaalta hauska, kun tämä on jo tuttua juttua ja voi vaan katsoa, että ai nyt on tämä vaihe. Kivaa on esim se, että hiukset lämmittää jo jonkin verran, kun tulee pakkaset. Jeee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti