Sain vihdoin aikaiseksi soittaa kansallisarkistoon tilatakseni paapan isoäitin veljen perukirjan. Hän oli nimeltään Juho (sen uudisraivaaja-Susannan jälkeläinen) ja hän kuoli syöpään 81-vuotiaana, helmikuussa 1908, asuttuaan leskenä viisi vuotta talossa, joka oli myös hänen synnyinkotinsa. Vuonna 1903 kuoli hänen vaimonsa Justiina peräti 91-vuotiaana silkkaan vanhuuteen. Loppujen lopuksi soitto arkistoon oli turha, sillä löysin heti puhelun jälkeen molempien perukirjat netistä. Mikä onnenpotku! Ja miten kiinnostavaa!
Ennen perukirjat tehtiin perin huolellisesti ja pikkutarkasti nysväten. Tosin tässä vaiheessa (1900-luvun alussa) ihmisillä oli jo niin paljon tavaraa verrattuna sata vuotta aiemmin eläneisiin, että aivan joka ikistä tavaraa ei enää luetteloitu ja oli varaa merkitä sarakkeeseen jopa ”kaikenlaista” - mitä se sitten lieneekään. Nappeja ja neuloja? Matonkuteita? Kynä? Mittanauha? Ei voi tietää. No silti asiat yhä laskettiin ja luetteloitiin melkein millin tarkkuudella, nykyihmistä huvittavasti. Olisikin lähes painajainen lähteä luetteloimaan nykyihmisen kaikki tavarat ja laskea joka ikinen kappale ja määritellä jokaiselle nippelille vielä hinta! Vanhoissa perukirjoissa alkuun merkitään aina ’kulta’ (useimmilla on sormus tai sormukset, taskukelloja joillakin ja harvoin myös joitain muita koruja.) Sitten kerrotaan hopeaesineet, kupari ja rauta, huonekalut, vaatteet jne.
Justiinan ja Juhon talo on iso vanha pohjalaistalo keskellä kylää. Tontille on merkitty kartan mukaan kahdeksan rakennusta ja kaksi koppimaisen pientä rakennelmaa vielä lisäksi. Ainakin siellä täytyy olla asuintalo, aitta, talli ja navetta ja ehkä piikojen ja renkien asumus. Saunakin kuuluu asiaan ja mahdollisesti erilliset eläinsuojat lampaille, sialle, kanoille ja kukolle. Keräsin alle omituisimmat käsitteet kappalemäärineen ja arvoineen molempien perukirjoista. Lisäksi on suorastaan pakko mainita muutamia asioita ihan vain kappalemäärien takia.
Mitä perukirjoista voi päätellä? No ainakin sen, miten rikas vainaja oli. Jos talo on iso ja varakas, siellä on esim paljon huonekaluja (joka ei ole ollut mikään normi muuten). On usein myös yllättävän paljon vaatteita ja muita tekstiilejä. Saattaa olla useita kirjoja, kelloja, kahvipannua ja kannua, sokuriastiaa ja kermanekkaa. Jos juotiin teetä, löytyy myös teekannu. Tauluja mainitaan harvoin, eli ne olivat erikoisia ja harvinaisia esineitä. Tupakoijilla oli piippuja ja piippuhyllyjä. Kukkia tai kukkaruukkuja ei ole mainittu koskaan niissä perukirjoissa, joita olen päässyt lukemaan. Ei myöskään sanomalehtiä, hiuspinnejä, lattialuutaa, astianpesimiä ja muuta sellaista. Niitä ei ehkä katsottu aiheelliseksi mainita ja ne juuri saattavatkin olla sitä lähes arvotonta massaa, joka sisältyy kategoriaan ”kaikenlaista”. (Vaikka yllättävän iso arvo silläkin kategorialla on!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti