Suomi se on onnellinen kansa monella mittarilla, mutta mä oon ihmeissäni siitä, että miks täällä närkästytään ajatuksesta ja heittäydytään takajaloilleen että ’eipäs olla.’
Vai ajatellaanko me, että se ’onnellisuus’ on joku ultimaattinen flow-tila? Sellainen johon ei pääse kuin kerran elämässään, jos silloinkaan. Sit mä ajattelen siitä kyllä täysin eri tavalla.
Mun mielestä mä oon onnellinen just tälläkin hetkellä. Vaikka hiukan harmistunut, että meillä on vuoron perään jotain isoa sairautta, eikä vuosiin ole ollut oikein sellasta normaalia eloa. Perheessä on ollu burn outia, syöpää, toista syöpää, anemiaa, kolmatta syöpää ja nyt selän välilevy. Mutta edelleen ajattelen, että kunhan tästä pyristellään eteenpäin, niin sitten on paremmin kuin aikoihin!
Nää keramiikkatalot on ostettu Saksasta, Tukholmasta ja Virosta. Ne ja niiden vieressä palava tuoksukynttilä tuo hyvää mieltä, kun köllötetään illat sängyssä telkkua katsellen tai kirjaa lukien. Pienessä on ilot, mutta niin se menee. Jos vaatii liikoja, ei koskaan koe mitään hyvää. Esimerkiksi yks valtavan ihana hetki oli eilen tuntea tuuli hiuksissa! Hiukset tuntuu hyvin pehmeiltä ja kiharaisilta, mutta näyttää suorilta ja vielä ihan beibeiltä. Ehkä noin 6mm pitkiltä. Ja siitä se lähtee. Mutta pian mä jo juoksen alvariinsa kampaajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti