.

.

14.11.2025

Onnellinen kansa

 

Suomi se on onnellinen kansa monella mittarilla, mutta mä oon ihmeissäni siitä, että miks täällä närkästytään ajatuksesta ja heittäydytään takajaloilleen että ’eipäs olla.’


Vai ajatellaanko me, että se ’onnellisuus’ on joku ultimaattinen flow-tila? Sellainen johon ei pääse kuin kerran elämässään, jos silloinkaan. Sit mä ajattelen siitä kyllä täysin eri tavalla. 


Mun mielestä mä oon onnellinen just tälläkin hetkellä. Vaikka hiukan harmistunut, että meillä on vuoron perään jotain isoa sairautta, eikä vuosiin ole ollut oikein sellasta normaalia eloa. Perheessä on ollu burn outia, syöpää, toista syöpää, anemiaa, kolmatta syöpää ja nyt selän välilevy. Mutta edelleen ajattelen, että kunhan tästä pyristellään eteenpäin, niin sitten on paremmin kuin aikoihin!


Nää keramiikkatalot on ostettu Saksasta, Tukholmasta ja Virosta. Ne ja niiden vieressä palava tuoksukynttilä tuo hyvää mieltä, kun köllötetään illat sängyssä telkkua katsellen tai kirjaa lukien. Pienessä on ilot, mutta niin se menee. Jos vaatii liikoja, ei koskaan koe mitään hyvää. Esimerkiksi yks valtavan ihana hetki oli eilen tuntea tuuli hiuksissa! Hiukset tuntuu hyvin pehmeiltä ja kiharaisilta, mutta näyttää suorilta ja vielä ihan beibeiltä. Ehkä noin 6mm pitkiltä. Ja siitä se lähtee. Mutta pian mä jo juoksen alvariinsa kampaajalla.



10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja ajatuksia onnellisuudesta. Olen samaa mieltä siitä, että onnellisuuteen ei tarvita sitä, että elämä olisi täydellisen ihanaa ilman mitään vastoinkäymisiä.
Minä uskon, että onnellisuus on asenne. Sellainen, ettei onnellisuuteen tarvita kovin paljon ja taito osata nauttia pienistä, arkisista asioista. Tai jos onnellisuus tuntuu liian haastavalta saavuttaa, voisi olla edes tyytyväinen. Meilläkin on perheessä miehen krooninen sairaus ja lapsen kehitysvamma. Siitä huolimatta eletään ihan tyytyväisinä ja usein jopa onnellisina tätä elämää. Yksi mieliaforismeistani on " jos ei ole varjoja, ei näe valoa".
Tänään ilahduttaa, kun aurinko paistaa monen päivän pimeyden jälkeen. T.Selja

Mannaryyni kirjoitti...

Juuri kirjoitin blogiini, että tunsin tänään hetken onnellisuutta kynttilää sytyttäessäni. Onni tulee pienistä asioista, mistä milloinkin sattuu. Yleensä sen kohtaa silloin, kun sitä ei osaa odottaa 😄

Mannaryyni kirjoitti...

Ps. Talot ovat kauniit 😍

Satu kirjoitti...

On teille noita vastoinkäymisiä kyllä siunaantunut viime vuosina. 😢 Ihanaa, että jaksat silti nähdä elämässä valoa ja iloa. ❤️

Mähän olen yksi niistä, jotka närkästelevät näitä onnellisuustutkimuksia ja niiden tuloksia. "Maailman onnellisin kansa" on ärsyttänyt mua niin paljon, että piti oikein kirjoittaa postauskin aiheesta, mutta en sitten jaksanutkaan.

Suurin syy ärsytykselleni on se, että onnea ei voi mielestäni mitata, vaan onnellisuus on subjektiivinen kokemus samalla lailla kuin vaikkapa väsymys tai surullisuus. Jokainen tuntee onnen sisällään ja jokaisen onni on hieman erilaista, joten miten sellaista voin mitata ja varsinkaan vertailla? Ne onnen kriteerit, joita noissa tutkimuksissa on käytetty, eivät mielestäni takaa millään lailla onnea. Ihminen voi tuntea itsensä onnelliseksi, vaikka hänen elämäntilanteessa näyttäisi yhteiskunnallisilla mittareilla mitattuna miten surkealta tahansa. Minusta ns. onnellisuusraporteissa ei pitäisi puhua lainkaan onnellisuudesta vaan ennemminkin tyytyväisyydestä elämään.

Thilda kirjoitti...

Kiitos! Niin juuri. Olet täysin oikeassa tuossa asenn-asiassa! Ihan kaikkeen voi asennoitua joko negatiivisesti tai positiivisesti, se on täysin oma valinta, vaikka sitä liikaa juuttuukin johonkin negaan turhan usein. Mä oon mielestäni aika mstari nauttimaan pienistä jutuista! Tyyliin ”elämä on suossa, mutta onpas nämä servetin kuviot kauniit!” 😄
Ajattelen niin, että pitää oppia pelaamaan niillä korteilla jotka on kädessä. Ei auta kadehtia ja tähyillä muualle. (Tämä ei tietenkään päde jos on lipsahtanut joksikin narsistin uhriksi! Silloin pitää vain juosta!) Esim että meillä ei nyt ole varaa lomailla Australiassa, mutta hitto miten kauniita paikkoja löytyy vaikka Kangasalta! Sellaista tarkoitan. Ja juurikin se, että voi olla todella tyytyväinen, eikä missään ultimaattisessa huippufiiliksessä. 😊
Hyvä aforismi!
Aurinko on yks isoimmista onnea tuovista asioista. 🌞

Thilda kirjoitti...

Voi just kuule noin! Olen ihan samanlainen! Pysähdyn vaikka katsomaan jääkiteen muotoa mennessäni postilaatikolle tai pilvien värejä kun ajamme autolla jonnekin. Sanomattakin on selvää, että vanhojen esineiden kauneus on suorastaan lumoavaa.
Jos ei osaa nähdä pieniä asioita ja niiden onnea tuovaa kauneutta, jää aika paljosta paitsi. 🪸🌊🎈🪭🪆🔬📽️⛩️🏔️🎠🤸‍♀️🛷🍦🍾🍲🥗🫐🎄🐇🐝🩱🥾🎅🏻

Thilda kirjoitti...

Oi kiitos! 😊 Mulla oli vielä yksi punainen mökki, ostettu Helsingistä, mutta se oli väärää kokoa näihin nähden ja pistin sen lopuksi kirpparille.

Thilda kirjoitti...

No on vähän joo, isoja elämään ratkaisevasti vaikuttavia asioita. Mutta ei niihin saa jäädä jumiin! 😊
Annoitkin nyt hyvän kulman tähän asiaan! Vähän samaan tapaan olen joskus tätä miettinytkin, mutta tekstiä kirjoittaessa olin jo unohtanut. Eli että se pitäisi nimetä ehkä vähän toisin; ei onnelisuudeksi vaan tosiaan vaikka tyytyväisyydeksi tai mahdollisuuksiksi tai jotain, kun siinä kuitenkin katsotaan kaikenlaisia asioita, joita Suomessa on hyvin verrattuna muihin maihin. Mikäänhän ei ole täydellinen paikka ja ehkä sekin tuo ärsytystä, että ajatellaan että tuollaisella tittelillä maamme pitäisi olla täydellinen. Kuitenkin kyse on suhteellisuudesta, jotka nekin vaihtelee maan sisällä eri paikoissa. 🤔
En tiedä mistä tämmöiset raportit on saaneet alkunsa ylipäätään? Halutaan vertailla maita ja vihjata, että hei, teillä siellä on suhteessa aika hyviä asioita käpälissä? Tosin eri maissa on eri asioita hyvin.

Mannaryyni kirjoitti...

Sama. Paitsi, että tiirailen autosta käsin pilvien muotoja. Niistä löytyy vaikka mitä hauskaa. Onneksi puoliso ajaa, muuten oltais ojassa 😁

Thilda kirjoitti...

Jep, muotoja myös! 😄