Visuaalisuus vs musiikki

 

Musta tuntuu, että mulle on aina ollu tärkeetä se, miltä joku esine tai asia näyttää. Huonekalu, vaate, lelu, kirja… astia, koriste-esine, tekstiili… ja kiinnyn esineisiin aivan valtavan vahvalla otteella! Etenkin sellaisiin, joilla on ikää monta sukupolvea. Mitä vanhempi, sen parempi - no melkein.

Oon miettiny sitä, kun ihmisille yleensä musiikki on aivan valtavan tärkeä asia ja mulle se ei ole. Että sen sijaan mulle on tärkeetä visuaalisuus. En tarkoita sitä, että kuljen todella tyylikkäänä leidinä (hah hah, ennemmin jonain ihmeen kassialmana) vaan sitä, että tykkään että mun ympärillä pitää olla kauniita ja merkityksellisiä asioita. Ja miksi se äänimaailma ei ole mulle niin isossa roolissa? Luulen, että esimerkiksi sen takia, kun korvissa on koko ajan aika kovaääninen tinnitus. Ja että mun on hankala kuulla tarkasti. Jos joku esim sanoo odottamatta jotain, en yleensä saa selvää mitä sanotaan, vaan joudun kyselemään, että ai mitä? Tai kun joku tuntematon soittaa, niin en koskaan kuule ensimmäisellä kerralla hänen nimeään tai mistä hän soittaa. Tai jos ihminen puhuu hiukan eri suuntaan, on tosi vaikea saada selvää. Tai mutisee tai puhuu hiljaa tai muuten epäselvästi. Hermostun ja turhaudun siitä ihan valtavasti heti. Ja sanomattakin on selvää, että väärin kuultuja biisejä on mun varastossa myös! Englanninkielisiä biisejä mun on edes ihan turha arvailla, koska en kuule kuitenkaan niissä mitään muuta kuin ihme siansaksaa tai lampaanlatinaa.

Toki mäkin olen lataillu Spotifyhyn kivoja biisejä. Mutta sitten unohdan kuunnella niitä. Mutta vaikka kuuntelisin, ne ei tuo mulle mitään kovin erityistä intoa tai lohtua. Ne voi tuoda kivoja muistoja ja fiiliksiä, mutta se on hyvin ohimenevä tunne. Sen sijaan kauniit jutut tuo mulle piristystä ihan merkittävissä määrin. Mä luulen, että tässä on joku merkittävä ero ihmisten välillä. Mun vanhemmillekaan musiikki ei ollu kovin iso juttu, mutta visuaaliset jutut kylläkin aika paljon. Tätä sietäisi jonkun tutkia. Että onko visuaalispainotteisia ihmisiä ja sit äänimaailmaan kallellaan olevia toisia ihmisiä. Ja sitten on jotain sekasikiöitä, joille molemmat on tärkeitä, heitä ei tarvii tutkia.

Olispa kiva olla tutkija. Mä en ikinä osais päättää mitä tutkisin. Mua kiinnostaa niiin monet asiat! Sukututkimus tietysti pääasiassa, mutta myös muu. Niin ku vaikka käyttäytyminen. Että miten joku käyttäytyy ihan kusipäisesti yllättäen, taikka miten joku on aina ihan fiksu. Ja että miks samassa perheessä kasvaa täysin erilaisia ihmisiä? Sitä mä en oikein ole ikinä tajunnut. Ja oikeestaan olis kiva tutkia, että millä tavoin ihmiset ajattelee eri lailla. Että onko jonkun logiikka ja päättely ja ajatusten herääminen täysin eri polkuja ja reittejä kulkevaa kuin jonkin toisen? Siis varmasti on, mutta haluisin tietää siitä kaiken! Ihmiset on niin hämäriä, mutta niin on eläimetkin ei sen puoleen. Turha tässä on vain omaa nilkkaa sahata ja väittää, että eläimet on jotenkin pyhiä. Paskat, ne on aivan samanlaisia kaistapäitä kuin ihmisetkin, mutta niille ei oo vaan annettu samanlaisia aseita ja vallankäytön välineitä kuin ihmisille. No nyt tää meni ihan sivuraiteelle, vaan haitanneeko tuo. Ja sitten voin kuroo tän umpeen miettimällä, että onkohan eläimissäkin sellasia tyyppejä, joille musiikki tai äänimaailma on tärkeempi kuin muu ja toisaalta niitä, joille visuaalisuus on tärkeempää? Ei lajeina vaan yksilöinä siis. Hmmm.