Uuden vuoden aloittaminen on aina vähän kuin ovi olisi auki. Ja mitä nuorempi on, sitä useampi ovi tuntuu olevan auki. Tähän vaikuttaa kyllä myös mielen nuoruus, se miten rohkea ja avoin on uusille asioille. Itse tunnen itseni mielenkiintoiseksi sekoitukseksi vanhakantaista ja avaraa hyvinkin moderneille ajatuksille. Joten taidan pyöriä pyöröovessa?
Olen aloittanut vuoteni yhtä aikaa työhön orientoituessa ja lomasta nauttiessa. Tämä meneillään oleva pitkä viikonloppu on kulunut samantapaisesti kuin joulunpyhät, välipäivät ja uusi vuosikin. Jokaiseen päivään mahtuu käynti jossakin ulkona. Useimmiten laavulla metsissä, paistamassa milloin makkaraa, milloin loimuttaessa lohta. Jokaiseen iltaan kuuluu sohvaan pesiytyminen glögiä tai teetä siemaillen, jotain hyvää syöden ja elokuvaa katsellen.
Vuosi sitten joulupukki toi meille sekä Suomi Filmin että Suomen Filmiteollisuus Oy:n täydelliset leffaboxit, joiden katselu on edelleen vaiheessa. Koska me molemmat pidämme valtavasti vanhoista "suomifilmeistä", niin tämä on yhtä hauskuutta piiiiitkä pitkän aikaa!
P.S. Vanha määritelmä ovelle on "viis hirttä poikki", sillä sen verran vanhoissa paksuhirsisissä tuvissa piti hirsiä pistää poikki, jotta saatiin ovelle tila. Ovethan olivat monesti vähän pieniä, etenkin aittoihin piti oikein kumartua, mutta tuvan ovi oli kyllä iso. Pitihän sitä kautta mahtua kulkemaan ja kuljettamaan kaikenlaista, jota iltapuhteina tuvassa värkättiin. Savutuvissa ovi saattoi kyllä olla pienempi, jotta lämpö ei karkaa niin helposti. Meilläpäin sanottiin, jos haluttiin ajaa joku ulos: "tuos on viis hirttä poikki!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti