Kesän aikana olemme ehtineet kurkkia myös Högforsin ruukkia. Se sijaitsee Karkkilassa ja on varsin toimiva paikka. Löytyy ravintolaa, kahvilaa, leffateatteria, museo ja pikkupuoteja.
Jaaha, pitäiskö työhuoneeseen hankkia puuhella?! Högforsissa valmistettiin patoja, silitysrautoja, mortteleita, hautaristejä, helloja ym.
Vanhoissa mainoksissa on niin eri maailma, mutta jollain tapaa se on söpö. Högforsissa valettiin myös mm portaita, kaminoita ja vesijohtoja. Suomen ensimmäinen emaloimislaitos valmistui tänne 1926.
Jos ei ole aikaa kiertää museota, voi sen kompensoida käymällä museokaupassa!
Tässä talossa siis toimii museo.
Pihassa oli hieno taideteos.
Tehtaan hotelli toimii ruukinpatruuna Bremerin kartanorakennuksessa. Vastaanotto ja ravintola ovat läheisessä funkkistalossa, mutta huoneet tässä vanhassa.
Tehdasalueella on yhä valimotoimintaa, mutta myös taidetta, taidetyötiloja ja kauppoja, ym.
Vanha amme kukille. Högforsin ammeiden valmistus loppui 1977.
Pidän vanhojen tehtaiden arkkitehtuurista. Ei nykyään vaan viitsitä tuotantolaitoksiin mitään listoja, profiileja ja ornamentteja väsätä.
Lienee täällä roihahdellut joskus tulipalojakin.
Högforsin ruukki perustettiin 1820. Enimmillään täällä oli 1800 työntekijää.
Jonkinasteisena Kaurismäkifanina halusin eritoten nähdä Kino Laikan, Kaurismäen elokuvateatterin, jonka yhteydessä toimii kahvila ja baari.
Yleiskatsaus heti ovensuusta. Ampaisin toiselle tiskille umpimähkään.
Tilasin cappuccinon.
Herkuttelin tiloja silmilläni. Vanha tehdas on aina wau, mutta olisin kaivannut tänne Kaurismäkeläistä ajattoman ajan ankeasävytteistä sisustusta. Niin kuin elokuvissa aina on.
Kuolleet lehdet-elokuvajuliste. Kaurismäen 20. elokuva.
Ja sitten kaksi miestä pelaamassa shakkia. Onko tämä aito tilanne, vai lavastettu? En tiedä! Ja miksi en uskaltanut kuvata lähempää?! Kaduttaa.
Le Havre ja Boheemielämää.
Alma Pöysti oli varsinainen löytö Kaurismäen elokuvaan! Kuten Jussi Vatanenkin.
Elokuvallista valokuvaa.
Sisustus täällä oli kyllä toisaalta jees.
Ja sitten vielä Tokyo Storyn juliste vuodelta 1953. Joku tässä tyylissä vetoaa.
Täällä kannattaa kyllä käydä! Ja tämän Kaurismäkihypetyksen lisäksi täällä on pikkupuoteja samassa tehdasrakennuksessa. On ekokosmetiikkaa, lastenvaatetta, taidekäsityöjuttuja, paperikauppaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti