Minä pidän paljon mysteeriesineistä ja tässä on yksi kummallisimpia vimpaimia mitä omistan ja täytyy kyllä sanoa, että aikamoinen turhake myös!
Näytänpä kuvasarjana mitä tällä tehdään. Aluksi pihdit avattuna. Jokuhan jo arvelikin, että ne ehkä avataan. Kyllä vaan, sillä muuten niiden käyttö olisi mahdotonta.
Seuraavaksi otetaan työstettävä tekstiili esiin.
Kuten huomasitte, kyseessä on vanhanaikainen tyynyliina, joka suljetaan nauhoilla. Nauhat menee rullalle ja mutkalle ja myttyyn aina pesussa. Ne pitää ensin joko silittää auki taikka avata vähän työläästi kynnellä.
Sitten vain lukitaan nauhan pää (toimii molemmista päistä alkaen) pihtien rattaisiin ja aletaan pyörittää siipimutterin näköistä osaa. Sillä voi pyörittää kumpaankin suuntaan.
Lopuksi sinulla on kauniit vekitetyt tyynyliinannauhat! (Eipä ole koskaan armeijan tyynyliinassa noin hienoja tainnut ollakaan!)
Esine on siis täysi turhake, mutta ollut varmasti käytössä kartanoissa ja monissa ylemmän piirin perheissä. On siinä saanut palvelusväki tehdä yhtä sun toistakin, kun tämmöinenkin asian on kuulunut päiväjärjestykseen! Kuvitelkaa miten kauniilta liinavaatekaappi on näyttänyt, kun siellä on isot pinot tyynyliinoja, joiden vekitetyt nauhat ryöppyävät esiin. Joissakin Suomi-Filmeissäkin tämä näkyy ja siksi tykkäänkin niitä katsella, kun ne kertovat ajankuvaa. (Enkä yleensä juutu niissä ihmisten käytökseen, koska sekin on aikansa luomaa ja sitä on meidän ajasta käsin turha mennä arvostelemaan.)
Esine on siis tyynyliinannauhan vekityspihti, vaikka virallista nimeä en sille tiedäkään. Museotietokanta Finnasta yksi vastaava löytyy, mutta sielläkin sen nimi on vähän selittelevä.
Ja tokihan tällä voi muitakin tekstiilin osia vekittää, jos tahtoo.
