Oon pohtinu viime aikoina syövän yleisyyttä. Sitä, miten hirmu moni nykyään sanoo saaneensa syöpädiagnoosin. Onhan se nyt ihan pirulauta järkyttävää! Jos vaikka mietin sukulaisia ja meidän perhetuttavia tai naapureita 1970-luvulla, niin ainoo, joka tietääkseni sairasti syövän, oli mun mamma, elikkä äitin äiti. Tosin siihen aikaan ei paljo hiiskuttu omista sairauksista, mutta toisaalta, koska syöpä oli siihen aikaan melkein aina kuolemantuomio, niin aika hyvin sen ois huomannu, jos joku sairastaa. ’Oho, mihinkäs se katos, nuori ihiminen…’ Ja sit 80-luvulla taisi olla kolme syöpäsairasta, mun äiti ja sedän vaimo, sekä entinen opettaja. Äiti selvisi hengissä, sedän vaimo ja opettaja ei. Silloin syöpähoidot kyllä jo kehittyi kovaa vauhtia, mutta usein syöpä todettiin liian myöhään tai hoidot oli liian rankkoja. 90-luvulla syöpään sairastui täti ja hänen ex-mies. Kumpikaan ei selvinneet.
 |
| Galleria Koppelo |
Jos aatellaan 2010-lukua ja siitä aikaa nykypäivään saakka, niin mun lähipiirissä (en laske tuttavia tai kaverin kavereita) syöpäsairaita on itseni mukaan lukien ainakin 14. Mikä hemmetti siinä on, että syöpä niittää ihmisiä ku heinää? Vaikka syövät havaitaan selkeästi paljon aikasemmin ja niitä pystytään hoitamaan erittäin paljon paremmin kuin koskaan ennen, niin silti niitä esiintyy kiihtyvällä tahdilla. Maalaisjärki sanois, että syövän aiheuttajia on koko ajan enemmän. Miten maailma on muuttunu 80-luvulta lähtien? Muovia on sikana enemmän. Valmisruokaa lisäaineineen on sikana enemmän. Sähkölaitteita on sikana enemmän. Nämä ainakin keksin.
 |
| Galleria Koppelo |
Luin, että Suomessa alettiin pitää syöpärekisteriä 1950-luvun alussa. Silloin uusia syöpätapauksia ilmaantui noin 8000 vuodessa. Nyt uusia syöpätapauksia tulee esiin yli 34 000 vuodessa. Suomen asukasluku oli vähän yli 4 miljoonaa vuonna 1950. Nyt se on yli 5,5 miljoonaa. Jos syöpätapauksia ajatellaan väestömäärään suhteutettuna, niin nyt niitä pitäisi olla noin 11 000 vuodessa, mutta se onkin kolminkertainen. Luen myös, että joka kolmas suomalainen sairastuu elämänsä aikana syöpään. Ja monellahan syöpä joko leviää tai he sairastuvat toiseen tai kolmanteen (tai jopa useampaan) syöpään myöhemmin.
 |
| Galleria Koppelo |
Kun etsii virallisia syitä syöpien suureen määrään, löytyy esim seuraavia syitä: ”ikääntyminen, elintavat, ympäristö ja yhä parempi diagnostiikka.” Ja myös esim ”keuhkosyövän yleistyminen on seurausta muutama vuosikymmen sitten vallinneista tupakointitottumuksista.” Tämähän pakotti mut kaivamaan kaikki hienot diagrammit ja tilastot esiin. Jos mun päättelykyky ei ole ihan pöljää, niin näkisin, että jotain mätää tässä on. Ikääntyminen; syöpiä ilmenee nyt aika tavalla meillä keski-ikäisillä ja nuoremmillakin, eikä se johdu siitä, että me oltais 1950-luvulla kuoltu vanhuuteen. Elintavat toki voi olla… vaikka en tarkalleen tiedä mitä sillä tarkoitetaan, kun ottaa huomioon, että tupakointi ja alkoholin käyttö on vaan vähentyneet koko ajan. Liikuntaa on varmaan vähemmän - vai onko? Nuoriso ja lapset liikkuu selkeesti vähemmän kuin 1980-luvun vastaavat, mutta entä yleisesti? Ruoka on toki prosessoidumpaa, eikä varmaan kovin moni tee kaikkea ruokaa alusta loppuun itse joka päivä. Mitähän muuta se voisi olla? Ympäristö … käsittääkseni liikenteen päästöt on suorastaan toiselta planeetalta verrattuna menneeseen ja tehtaiden päästöjä on suitsittu jo kymmeniä vuosia. Diagnostiikka on toki ihan toista kuin ikinä ja se on hyvä! Mutta selittääkö se kaiken? Tarkoitan, että kuinka moni tuntee keski-ikäisiä syöpäsairaita, joiden sairautta ei mitenkään hoideta, koska ei ole mitään hätää ja kiirettä. Että kuolema vaanii vasta vanhuuden takia. Mun tuttavissa on ihan päinvastasia tilanteita. Eli diagnostiikasta huolimatta tässä keikkuu aika moni nuorehko ihminen just syövän takia kuoleman partaalla ja se olis näkynyt 50-luvullakin syöpäkuolemana.
 |
| Galleria Koppelo |
Katotaas sitten tilastoja. Vuonna -53 miesten suurin syöpäkuolemien ikäryhmä oli 60-69-vuotiaat, jolloin heitä kuoli 1030. Vuonna -22 vastaava miesten ikäryhmä on 70-79-vuotiaat, jolloin heitä kuoli 2723. Naisilla vastaavat luvut on; vuonna -53 ikäryhmä 70-79-vuotiaat, joissa kuolleita 828 ja nyt -22 ikäryhmä 80-89-vuotiaat, joissa kuolleita 2451. Käännekohta miesten syöpäkuolemissa tapahtuu vuonna 1977, jolloin kuuskymppisten ryhmä ei ole enää suurin, vaan eniten kuolleita rupeaa olemaan seitsemänkymppisissä. Tähän saakka tätä voidaan selittää kyllä ikääntymisellä, mutta diagrammissa tapahtuu jotain kiinnostavaa 2000-luvulla.
Kiinnostava seikka on seitsemänkymppisten miesten syöpäkuolemissa. Siinä iässä saattaa olla muutenkin monisairas ja huonokuntoinen, mutta silti tämä käyrän nousu hämmentää. Vuonna 2000 syöpään kuolee 1902 miestä. Lukema on pyörinyt 1980-luvun alusta saakka lukujen 1632 ja 1925 välillä, siis sellaista kolmen sadan sisällä olevaa heittoa ja nyt vuonna 2022 kuolleiden määrä on 2723, eli seitsemän sadan välillä olevia lukuja viimeisen 20 vuoden aikana! Nyt ei verrata viime vuosisadan puoliväliä tähän päivään, vaan viimeisen kahdenkymmenen ja sitä edeltäneen kahdenkymmenen vuoden lukuja toisiinsa. Nousu on huima!
Etenkin hämmentää, kun virallisesti sanotaan, että vuosikymmenten takaiset tupakoinnit niittävät nyt miehiä. Tilastojen mukaan 1940-luvulla 76% miehistä tupakoi, 1960-luvulla 58% ja 1970-luvulla 44% ja 1980-luvulla 34% ja 1990-luvulla 33% ja 2000-luvulla 27% ja 2010-luvulla 23% miehistä tupakoi. Ja vuonna 2015 enää vain 16% miehistä tupakoi. Siihen nähden esim syöpätilaston huima kuolleisuuslukujen nousu ällistyttää. 70-luvun tupakointi saattaa toki vaikuttaa nykysyöpiinkin (en tiedä). Tällä perusteella sota-aikojen tupakointi olisi nostanut keuhkosyövät hurjiin lukemiin viimeistään 90-luvulla, mutta sitä se ei ollut. Ehkä on kyse jostain muusta syövästä? Kurkkaus keuhkosyöpätilastoon; korkeimmillaan miesten keuhkosyöpään sairastuminen on ollut vuonna 1977 ollen 2090 sairastunutta (sota-aikojen vaikutus varmaankin!) mutta siitä se on pompahdellen laskenut aina 2000-luvun alkuun asti ollen 1556. Sitten käyrä taas nousee ja tällä hetkellä ollaan suunnilleen 70-luvun alun tasolla lukemassa 1740. Tupakointi vähenee, tapaukset kasvaa? Mitä me hengitetään?
Miesten syövissä myös eturauhassyöpä taitaa olla aikamoisilla pistesijoilla. Niinpä onkin; vuonna 1953 siihen sairastui 204 miestä ja vuonna 1990 huimat 1380 miestä ja vuonna 2022 jopa 5514 miestä! Tämä kertoo varmasti ensisijaisesti syöpätutkimusten etenemisestä, mutta määrä on silti kaikkeen nähden huikea. Mieheni kuuluu tuohon vuoden -22 ryhmään. Hän kertoo pyytäneensä lääkärikäynneillä monen vuoden ajan lähetettä verikokeeseen, jotta saisi PSA-tuloksia seurattua. Eturauhassyöpä on vahvasti perinnöllinen ja koska mieheni isä kuoli tähän syöpään, on riski aikamoinen. Tosi monta kertaa hänelle sanottiin, että ei niitä PSA-lukemia tarvitse mittailla. Lopulta hän meni ihan omalla kustannuksella verikokeisiin (taisi maksaa vähän yli 30€) ja sai tuloksen; PSA-arvo on koholla. Lääkäri ei vieläkään ollut kovin kiinnostunut ja sanoi, että ootellaan puoli vuotta ja katotaan uusi verikoe sitten. Lukema oli edelleen noussut. Lopulta kaikenlaisten hidasteiden jälkeen hän pääsi syöpäleikkaukseen ja se oli kirjaimellisesti yhdennellätoista hetkellä. Patologi tutkii aina leikatun syöpäkasvaimen ja siitä näkyi, että syöpä oli juuri levinnyt eturauhasen ulkopuolelle, mutta oli kuin ihmeen kaupalla leikkausalueen sisällä kuitenkin. Kaikki meni hyvin ja hän selvisi! Tsemppaan kaikkia miehiä olemaan valppaana veriarvojensa kanssa, sillä pelkkiin oireisiin luottaminen ei ole 100% varmaa.
