Projekti ’kello’ ja kaava

 

Koska omistan isän palkintokelloista kaksi, eikä ne ole toimineet suunnilleen koko mun elinaikana, niin päätin ottaa ne nyt käyttöön uudelleen. Ne on aina (mun elämän ajan) olleet vitriinissä ja nyt siihen tulee muutos. Vein kellot korjaajalle ja sain jo toisen toimivana takaisin. Jesh! Ihan mahtavaa!

Jostain syystä olen aina pitänyt vanhoista kelloista! Ne on kauniita ja niissä on hurmaava ääni. No okei, herätysääni tässä kellossa on aika kauhea! Mutta sitä mun ei tarvii juuri käyttää.

Kellon yläosan metallissa lukee ’Kunniapalkinto -53’, mun isä on ollu sillon 21-vuotias urheilijanuorukainen, eikä hän ollut tainnut vielä tavata äitiäkään. Äiti oli 17-vuotias nuori haaveellinen nainen. Maailma oli kuin jostain toisesta galaksista ihan kaiken suhteen. Pappa oli vielä töissä, eivätkä he asuneet vielä tällä kylällä. Mumman talo oli upouusi (noin 5-vuotta vanha) ja paappakin eli. Sodasta oli alle 10 vuotta. Kylässä oli ehkä 15 taloa, kun niitä nyt on varmaan sata tai enemmän.  Paapan nuorimman siskon kuolemasta oli vasta 8 vuotta; hän kuoli keuhkotautiin ja paapan isä oli kuollut 12 vuotta aikaisemmin niinikään keuhkotautiin. On melkein kuin voisin ylettää noihin vuosiin tämän kellon avulla. 

Täällä kaavoitetaan ja muutoksia maisemaan tulee taas! Sitä on vaikea sietää, mun aivan erityisen vaikea. Eilen oli kaavan viimeinen kommentointipäivä ja lähetin meiliä viranomaiselle 23.40. Minä tiedän aika paljon paikallisista asioista; koska kuuntelin isän juttuja paljon pienenä ja isompana olen tutkinut itse arkistoja. Viranomainen saattaa olla kotoisin vaikka Tammisaaresta, eikä tiedä näiden kulmien asioista yhtään mitään. Jos halutaan, että historia jotenkin edes nivoutuu tulevienkin polvien maisemaan, täytyy kaavasta antaa palautetta perustelujen kera. Viranomaistyötä itsekin tehneenä tiedän, että kohteeseen perehtyminen saattaa välillä olla aika pintapuolista ja silloin on paikallisen aika nousta sanomaan asiansa. Toivon, että meitä kuullaan.

To Do ja suorittaminen

Olen jo vuosia, ellei vuosikymmeniä tykännyt To Do-listoista. Joskus listat ovat loputtomia, eikä valmiiksi saadun tehtävän yliviivaaminen lyhennä listaa, koska aloituksen jälkeen listalle on tullut useita uusia tehtäviä. Jossain vaiheessa sitä väsyy ja sitten vuosien kuluttua löytää vanhoja keskeneräisiä To Do-listoja ties mistä.

Myönnän, suorittamistahan tuollainen on. Pahimmillaan jopa siinä määrin, että pelkkä listan ajatteleminen uuvuttaa tai ankeuttaa. Jossain vaiheessa himmasin listojen kanssa ja haahuilin päivien ja viikkojen läpi fiiliksellä. Se ei kuitenkaan johtanut sen parempaan tulokseen. Tuntui, etten oikein saa ikinä mitään aikaiseksi ja näinkö se elämä nyt valuu ohi pelkässä hengausmoodissa.

Sitten löysin aarrekaupan! Helsingin asematunneleiden sokkeloista löytyy kaksi Rosebud-nimistä paperikauppaa, joista toisessa myydään kirjoja, erilaisia vihkosia, muistilappuja ym ja toisessa lastenkirjoja ja vielä enemmän muistiinpanovälineitä; lippuja lappuja, lukujärjestyksiä yms. Minulla on sinne jo kanta-asiakkaan leimakorttikin, joten ostettavaa on löytynyt!

Viimeisin hankinta oli parin post it-lappunipun lisäksi kolme suloista lukujärjestystä! Koska olen todennut, että en vain saa mitään aikaiseksi ilman pientä itseni patistelua ja kun ne "to dot" on niin ankeita, niin entäpä jos loisin itselleni mukavan lukujärjestyspohjan?! No se alkoi tietysti pitkällä ja ankaralla mietinnällä ja hauduttelulla; mitä elämältä haluan tänä vuonna, mitä isoja juttuja haluan tehdä, eli mihin haluan panostaa vuonna 2021.

Lopulta päädyin kymmeneen asiaan, joita alan tehdä enemmän tämän vuoden aikana. Osa on sellaisia, joihin olen jo vuosia halunnut pureutua, mutta en ole saanut aikaiseksi aloittaa ja osa sellaisia, jotka ovat enemmän tai vähemmän kulkeneet mukana lähivuosinakin, mutta ovat pelottavasti alkaneet syystä tai toisesta hiipua ajan mittaan. Ensin mainittuihin kuuluu esimerkiksi Ifolor-kirjan tekeminen. Vihdoinkin aion sen todella tehdä! Ja jos sen tekeminen on nopeaa, teen niitä useamman. Aineistoa kyllä riittää. 

Aluksi tein siis lukujärjestyksen, johon ripottelin näitä asioita kuin kouluaikana konsanaan. Aamulla tunti kuntoilua, sitten tunti vapaata hengailua, sitten tunti tai pari ruoanlaittoa, sitten iltapäivällä tunti ifolorkirjaa, tunti sukututkimusta, tunti valokuvausta, tunti tai chita ja meditaatiota. Rupesi kuulostamaan yhtä ahdistavalta ja aikataulutetulta kuin kouluaikanakin. Mutta jossain täällä se oli, jota olen etsimässä... miten löydän oikean tavan?

Lopulta huomasin, että viisi aiheista oli sellaisia, joita voi tehdä joka päivä, kuten kuntoilu ja ruoanlaitto, ja loput viisi ovat sellaisia, joihin tarvitsen päivittäin paljon aikaa ja jotka kannattaa tehdä yksi kerrallaan vaikkapa pyhittäen yhden kuukauden aina yhdelle teemalle. Joten raivasin lukujärjestyksen tyhjäksi ja aloitin alusta. Aamupäivisin on paria kolmea vaihtuvaa aihetta ja iltapäivä on kokonaan varattu teemalle. Helmikuussa siis rutistan ainakin yhden ifolor-kirjan (tai vastaavan) ja maaliskuussa siirryn seuraavaan aiheeseen, joka on vaikkapa sukututkimus. 

Vihdoin löysin itselleni sopivan ja tällä hetkellä mielekkään tavan saada vähän potkua tekemisiini, uupumatta kaikkien sekalaisten listojen alle.