Olen hirmuisen laiska tekemään muutoksia elinympäristössäni. Mutta sitten kun niitä teen, niin mieluiten sallisin niiden olevan mahdollisimman täydellisiä! No lähtökohtaisestihan mulle täydellinen talo olis 1700-luvun pohjalaistalo, mutta koska me asutaan 1950-luvun Pirkanmaalaistalossa, niin valinnat on sen mukaisia. Mun mielestä kaiken pitää sopia talon ikään ja tyyliin, mutta olla samalla meille ne parhaat ja kauneimmat mahdolliset saatavilla olevat (olematta järjettömän kalliit kuitenkaan). Ja käytännölliset ja turvalliset. Ja sopia yhteen keskenään. Eli aika monta asiaa mietittäväksi yhtä aikaa! (Luojan kiitos meillä ei ole kokonainen talo rakenteilla kuitenkaan!)
Inhoan lähtökohtaisesti tosi monia 80-luvun juttuja. Kuten esimerkiksi tämän huoneen muovista jakorasiaa! Siksipä hoksasin nyt tilaisuuteni tulleen ja vaihdatin jakorasian uusvanhaan posliiniseen malliin, jonka ostin
DomusClassicasta. Tämähän oli puhtaasti esteettinen asia, sitä ei olisi tarvinnut vaihtaa. Mutta koska tunnen itseni ja tiedän, että silmä olisi tökännyt tuohon muovihirviöön joka ikinen päivä, niin en voinut elää asian kanssa, vaan päätin ryhtyä toimiin.
Domus Classicassa oli erilaisia malleja, mutta tämä oli niistä tänne sopivin. Vanhastaan tämän ikäisissä taloissa on pieni pyöreä, vähän pallomainen posliininen jakorasia. Minulle tärkeintä uudessa jakorasiassa oli, että väri on valkoinen, malli pyöreä ja materiaali posliini.
Meillä oli myös aivan hirviömäisen ruma valokatkaisija! Siitä piti ehdottomasti myös päästä eroon.
Uudeksi valitsin useamman eri Domus Classican mallin joukosta pienen, lähinnä bakeliittia olevan Duroplast-muovisen pyöreän katkaisijan. Duroplast on hartsimuovia, joka on vahvistettu kuiduilla (joko puuvilla tai villa) ja joka on lasikuidun tapaista lujitemuovia. Valokatkaisijan alla on vanha palvelijankellon kutsunappi. (Joka otti osumaa tässä vaiheessa ja tulee vaihtumaan uusvanhaan sekin.)
Vanhat soikeat pistorasiat on ihania! Mutta pahus, ne ei ole maadoitettuja ja siksi vähän arveluttavia. Samaan syssyyn päädyin siis vaihdattamaan nekin. Melko lähelle vanhaa mallia pääseekin nykyään ja ostin nämä (kuvassa uusi vas.) Bauhausista. Olen tyytyväinen.
Ja vielä yksi asia, joka oli mulle hemmetin tärkeä kynnyskysymys, eli tuohon huoneeseen ei tule muovisia johdonpidikkeitä! Otin tarkasti kaikki vanhat metalliset pidikkeet talteen, vaikka tiedän, että niitä saa myös uutena. Uudet tänne laitettiinkin ja nyt silmä lepää.
Seuraavaksi asennetaan listat ja niistä vielä oma blogijuttu tässä muutaman päivän päästä. Jos kaikki menee putkeen, niin niitä asennetaan tänään, mutta en tiedä tuleeko projekti valmiiksi yhtenä päivänä. Siispä palataan!
