Vähän harmaita fiilinkejä tää marraskuu tuo tullessaan.
Vuoden pimein, mustin ja märin kuukausi edessä, uuh!
Ystävä koetti lohduttaa että älä ajattele noin, vaan ajattele että nyt alkaa joulun suunnittelu!
Ite haluisin vaan käpertyä sohvalle ja katella leffoja loputtomiin.
Ei huvittais mennä ees postilaatikolle.
Inhoon sadetta niinku kissa.
Puistattaa!
Vaan viikonloppuna löysin junataivaan!
Törmäsin ihan sattumalta pajalle, jossa miehet korjaili vanhoja höyryjunia!
Oli ihan pakko kysyä että saako vähän kattella... ja kertoa että isoisä oli rautateillä ja sen isä oli veturinkuljettaja ja monet muutkin suvun sukupolvet on olleet rautatieläisiä -
johon yksi miehistä tokaisi että "no sittenhän se on geeneissä!"
No niin tottavie on!
Ihastelin, nuuhkin ja koskettelin tippa silmässä vanhoja rakkaita junia.
Bongasinpa seinältä vielä vanhoja Suomi-filmien mainosjulisteitakin.
Voiko parempaa toivoa?
Thildan taivas...
Tai toivoin mää salaa että joku niistä olis huikannu että tuu kyytiin,
kun ne sahaili siinä edestakasi eri junilla niitä raiteita sinne tänne.
Muttei ne huikannu, enkä mää kehannu tuppautua.
Ens kesänä meen kyllä höyryjuna-ajelulle!
2 kommenttia:
Lapsena sain reissata isän kanssa veturissa. Olen elämäni aikana viettänyt paljon aikaa junissa, Eurooppaakin tuli kierrettyä junalla moneen kertaan. Niissä on tunnelmaa.
Cheri; Wauh!! Mieletöntä! :)
Lähetä kommentti